Meksikolaissyntyinen fyysikko, Stanfordin yliopistosta fysiikan tohtoriksi valmistunut Deborah Berebichez kertoo saaneensa töitä Suomesta. Hän on asunut ja ollut töissä Suomessa jo puolisen vuotta, mutta ei ole vieläkään saanut pankkitiliä, eikä sen vuoksi myöskään palkkaa. Naurettavaa, miten ihmeessä niitä osaajia muka saadaan maahan tuolla systeemillä.

Hän on myös saanut postia Yhdysvalloista, mutta toukokuun jälkeen on seitsemän (7) pakettia kadonnut.  Olemme saaneet postin ilmoituksen ja pyytäneet paikallista ystävää maksamaan tullimaksun (paikallista pankkitiliä edellytetään) ja sitten ei mitään, Berebichez kertoo.

Suomessa on jatkuvasti uutisia kadun varsilta löydetyistä kirjenipuista ja ilmeisesti kaikki arvokkaan näköiset paketit varastetaan.

Varsinkin viime aikoina olen nähnyt aina vain enemmän näitä todennäköisesti ”paperittomia” Postin autoissa ja vaatteissa. Tuula Haataisen johdolla ilmeisesti valtio maksaa 100% palkkatukea näiden pääosin arabipakolaisten palkkaamiseen. Ne ovat tehneet 4- 11 turvapaikanhakua ja valitusta Suomessa, mutta Migrissä ja eri oikeusasteissa ei ole nähty mitään perusteita turvapaikkaan ja ilmaiseen elämään. Nyt sitten vuosi töitä Postissa ja tulee oleskelulupa, jonka jälkeen Kelaan makaamaan.

Edellisen asuntoni alueella postia jakoi myös aina 3- 4 pakolaismiestä. Tupakat suussa ja farkuissa ne lajittelivat postia jalkakäytävän reunalla. Se olisi ollut epäilyttävää, vaikka nuo miehet olisivat olleet kantasuomalaisia.

Nuorena hain työpaikkaa Tukholman postissa, kun olin asunut jo pari vuotta maassa. Rikosrekisteri tarkastettiin ja edelliseen työpaikkaan soitettiin. Kyllä soittivat, pomo naureskeli. Työpaikkani oli sitten pieni Transport- osasto Tukholman rautatieasemalla. Tarkan kontrollin takia 60- 70 työntekijän porukasta 20% oli suomalaisia, yksi norjalainen, yksi tanskalainen ja loput ruotsalaisia.

Meidän tehtävämme oli enimmäkseen hakea ja viedä arvopostia aamulla 03.00- 08.00 Tukholmaan tulevista etelän ja pohjoisen junista. Meillä oli sellainen Arvopostihuone (Värderummet), jota itsekin monesti hoidin. Sinne ei saanut päästää ketään muuta sisälle, jokainen paketti kuitattiin, mutta ilman henkilöllisyystodistusta ei annettu mitään. Monesti pienessä paketissa saattoi olla miljoonien vakuutussumma (assuransbelopp), mutta eihän siitä tiennyt oliko paketissa timantteja vai jokin harvinaisen arvokas koneenosa.

Parin vuoden jälkeen lopetin siellä Suomeen muuton takia, mutta jäin vielä pariksi viikoksi Tukholmaan makoilemaan ruotsalaisen Carinan hoiviin. Heti lopettamistani seuraavalla viikolla radiossa kerrottiin tuo Värderummet ryöstetyn ja saalis oli ollut valtava. Poliisi kertoi epäilevänsä sitä sisäpiirin tekemäksi ja kaikkia entisiä ja nykyisiä osaston työntekijöitä kuulusteltavan.

Ei minua kuitenkaan koskaan kuulusteltu, eikä muitakaan suomalaisia työkavereitani. Sitten myöhemmin olin kyllä taas muutaman sadan metrin päässä, kun Palme murhattiin. Ja Shkupollin iskiessä Selloon olin taas ihan muutaman kymmenen metrin päässä. Estonian upotessa en ollut läsnä, ihan tosi!