Joitakin vuosia sitten olin töissä isommalla työmaalla, missä toimi kymmeniä eri aliurakointi- ja vuokrafirmoja ison pääurakoitsijan johdolla. Jonain päivänä eräs vanhempi ja toisessa yrityksessä työskentelevä kirvesmies kehotti minua tulemaan heidän firmaansa töihin. Teimme suurin piirtein samoja hommia ja ilmeisesti palkkammekin olivat samaa tasoa, joten en innostunut asiasta. Tämä mies alkoi kuitenkin puhua asiasta yhä uudelleen ja uudelleen ja niinpä lopulta tiedustelin syytä tähän yhtäkkiseen kiinnostumiseen persoonastani. Hän kertoi virnistellen, että heille maksetaan 1000 euron palkkio, mikäli hankkivat firmaan jonkun pätevän ammattilaisen. Tämän yrityksen pomoja oli jo vuosia ollut kanssani samalla työmaalla ja tunsin heidät, joten sen takia minut oli ilmeisesti katsottu tuon positiivisen tapporahan (vrt. positiivinen syrjintä, mutta älä mieti tarkemmin) arvoiseksi.

Lupasin kaverille vaihtaa firmaa, jos pistämme tuon tonnin puoliksi. Vain leikilläni tietenkin, sillä me rakennustyöläiset olemme kuitenkin hyvin jämerää porukkaa, emmekä lähde mukaan tuollaiseen pelleilyyn. Olisin tietysti voinut olla vakavissanikin ja vaihtanut puljua muutamiksi viikoiksi, minkä jälkeen entinen pomoni olisi taas teurastanut vasikan paluuni kunniaksi. Tällainen laajamittainen moraalittomuus alemmissa sosiaaliryhmissä kaataisi kuitenkin nopeasti koko yhteiskunnan, joten sen takia herrasväki onkin laatinut meille erityisen ankaria lakeja niin työ-, kuin siviilielämääkin varten. Herrasväen omista miljoonarötöksistä ei yleensä ole säädetty rangaistusta, vaan ne ovat pelkästään moitittavia. “Tässä vaiheessa on enää turha etsiä syyllisiä, koska nyt on vain katsottava eteenpäin”, on tuttu lause vastuuvapauden myöntämisestä päättäjille ja miljoonavahinkojen pistämisestä taas kerran työkansan maksettavaksi.

Rakennusyritykset ottavat mielellään aina tuttuja aliurakoitsijoita, koska tuntevat näiden työntekijät. Tietävät miesten ammattitaidon ja mahdolliset luonneviat ja näin osaavat sumplata sen mukaan. Joskus oli sellainenkin erittäin pätevä kirvesmies, joka säännöllisesti yhdeksän kuukauden välein repesi juomaan tasan kuukaudeksi. Viimeisinä aikoinaan ennen juomiskuuria mies rupesi äärimmäisen tarkaksi kaikissa töissään ja siitä pomot tiesivät ruveta katselemaan sijaista kuukaudeksi.