Pakkoruotsi on taas framilla ja jokaisen kynnelle kykenevän pitää ottaa asiaan kantaa.

Tänään hesarissa Minna Lindgren kertoi 50. 000 allekirjoittajan tuntevan primitiivistä vihaa pakkoruotsia (ruotsinkielisiä) kohtaan. Toinen naistoimittaja taas kirjoitti aivan järkevästi rkp: n haluavan keskustelua asiasta, mutta kaikki vastakkaiset mielipiteet luokitellaan vihapuheeksi. 

Minä allekirjoitin tuon kansalaisaloitteen ja tässä tulee selvitys miksi.

Keskikoulussa en ollut tippakaan kiinnostunut ruotsista ja numeroni pyöri siinä viitosen kieppeillä. Englannissa pärjäsin aina hyvin, koska kieli kiinnosti ja numeroni oli 8-9 luokkaa. Kotiseudullani Tornionjokilaaksossa kävimme jatkuvasti Ruotsin puolella kaupoissa ja asioilla, mutta siellä kaikki puhuivat suomea.

Nuorena muutin Tukholmaan töihin, koska Helsingin hallitus oli levottomuuksien pelossa päättänyt siirtää sinne ylimääräisen väestönsä (vrt Egypti).

Tukholmassa katsoin tärkeimmäksi asiakseni heti ruotsin kielen opiskelun ja käytin siihen paljon vapaa- aikaani. Kursseilla en käynyt, mutta luin väkisin lehtiä, kirjoittelin ylös outoja sanoja ja hain ne sanakirjasta. Jossain vaiheessa kuvioihin tuli mukaan myös riikinruotsalainen kaunis Carina, joka kielikylvetti minua suuressa ammeessaan ja kiihotti minua aina komeampin saavutuksiin niin kieliopinnoissa kuin muussakin kanssakäymisessä.

Nyt olen jo 10- 15 v tehnyt Suomessa rakennushommia venäläisten kanssa ja heidän määränsä vain lisääntyy koko maassa. Olin yhden talven myös kansalaisopiston venäjänkurssilla ja päivittäin utelen iivanoilta jos minkäkin työkalun venäjänkielistä nimeä.

Tällä hetkellä suosikkikirjailjani on suomenruotsalainen Joni Skiftesvik, jolle toivoisin myös Finlandia- palkintoa.

Allekirjoitin siis tuon pakkoruotsin vastaisen aloitteen, mutta on sairasta ja vaskismia  joltain Minna Lindgreniltä väittää sen johtuvan primitiivisestä vihasta. Lueskelen aika usein tuon henkilön kolumneja, mutta niiden tiukkapipoisuus ja yksisilmäisyys tuovat aina mieleen Tynnyrissä kasvaneen tytön ja Muslimiveljeskunnan.

Venäjän kauppa on jo neuvostoaikojen tasolla ja venäläisten turistien määrä kasvaa 20- 30 % joka vuosi. Useimpien asiantuntijoiden mukaan Suomi on pudonnut jo Välimeren maiden rupusarjaan, joten Euroopasta meillä ei ole mitään hyvää odotettavissa, mutta tuota itäistä suuntaa kannattaa kehittää.

Monissa itärajan kunnissa venäjänkielisten asukkaiden määrä on niin suuri, että jos he olisivat ruotsinkielisiä, niin kunta määrättäisiin automaattisesti kaksikieliseksi ja kunnan kassaan tulvisi rahaa.

Nykyisen koko maan kattavan pakkoruotsin kustannukset ovat niin suuret, että pakkoruotsin lopettamisen myötä oikeasti ruotsinkieliset kunnat saisivat vain lisää tukiaisia.