Heikki Hiilamo on Helsingin yliopiston professori, entinen kela- tutkija, Voima- lehden osaomistaja, vihreiden kansanedustajaehdokas (2011) ja siis kaikinpuolin Osmo (Ode Lama) Soininvaaran tasoinen mies.

Hiilamo sanoi äskettäin televisiossa, ettei Suomessa ole mitään sen normaalia suurempaa nuorison syrjäytymistä meneillään. Suhteessa heitä on työttöminä saman verran kuin aikuisiakin ja tietty prosentti nuorisoa viettää aina muutaman vuoden matkustellen, oleskellen ja muuten vain chillaillen.

Aikaa myöten he hankkivat ammatin, perustavat perheen ja palaavat yhteiskuntaan hyviksi veronmaksajiksi. Naiset menevät yleensä julkiselle sektorille töihin ja kukapa nyt olisi kiinnostunut syrjäytyneistä keski- ikäisistä miehistä.
Media on nyt vain keksinyt ruveta rummuttamaan tätä nuorison syrjäytymistä ja rakentanut siitä valtaisan ongelman. Lieneekö sitten mamunuorten suhteettoman korkea osuus ( 25% ) tehnyt siitä niin mediaseksikkään.

Ja tuohan tämä kohu uusia työpaikkoja. New Yorkissa oli 1970- luvulla suuri huumeongelma, kun sotivasta Indokiinasta tuotiin valtaisat määrät harvinaisen voimakasta heroiinia kaupunkiin. Ongelman ratkaisua pohdittaessa monet toivat esiin myös toisen näkökulman: huumeriippuvaisten ja rikollisten valtaisa määrä työllisti kaupungissa 100. 000 ihmistä. Poliiseja, palokuntia, terveydenhoitoa ja kaikki pikkuisenkin tutkinnon hankkineet pääsivät sosiaalitädeiksi ja soiaalisediksi.

1990- luvulla Suomessa repesi Suuri lama ja työttömyys, köyhyys ja ihmisten kärsimykset saavuttivat valtaisat mittasuhteet. Monet eivät ole vieläkään selvinneet siitä. Sellainen voi olla  edessä nytkin ja sen takia olenkin onnellisena muistellut tuota edellistä kurimusta.

Onnellisena sen takia, että minä en kärsinyt silloin. Minulla oli laman alkaessa velkainen omakotitalo pk- seudulla ja silloinen naisystäväni oli opiskelija vailla mainittavia tuloja. Työt loppuivat kuin seinään ja pienen laskutoimituksen jälkeen tajusin heti yhtälön mahdottomuuden.

Pistin siis talon myyntiin ja se menikin heti kaupaksi hyvään hintaan. Parin kuukauden kuluttua kauppoja ei olisi enää tullut. Alle vuoden pankki olisi vienyt mökin, olisin koko laman kitunut kauhistuttavassa kurjuudessa, rahalle perso nainen olisi lähtenyt lätkimään ja nyt kirjoittaisin niistä asioista.

Sen sijaan minä veneilin, retkeilin ja kalastelin Espoon vesillä ahkerasti monta vuotta. Tein monia ulkomaanmatkojakin ja vietin kaikin puolin korkeaa elämää.Työkomennuksiakin tuli vielä sen verran, etten koskaan pudonnut ansiosidonnaiselta päivärahalta.