Meillä Suomessa on kunnon talvet ja se onkin loppujen lopuksi vain hyvä asia. Me osaamme varautua niihin. Jokaisessa asunnossa on kunnon lämmityslaitteet ja kaikki koulut, asemat, ravintolat, hotellit, sairaalat ja julkiset tilat on lämmitetty parinkymmenen asteen lämpöisiksi. Autoissa on nastarenkaat vakiovarusteena ja Helsinkiä lukuunottamatta kaikki paikkakunnat osaavat hankkia aurauskalustoa talven lumitöiden varalle. Kaikilla ihmisillä on erillinen talvivaatetus, joka tarkastetaan huolellisesti aina syksyisin. Aikuisilla on paksut palttoot, tikkitakit ja turkikset, talvikenkiä on yleensä monta paria eteisen lattialla. Lapsilla taas on monenlaiset toppapuvut ja töppöset, jotka lämmittävät yhtä hyvin kuin eskimoiden ja muiden alkuperäiskansojen nahka- ja turkisasut. Meillä on talvellakin hyvä olla.

 

 Näin hyvä ei ole ihmisen olla Etelä-  Euroopassa, vaikka talvet ovatkin siellä huomattavasti leudompia. Vain poikkeusvuosina heille tulee lunta ja pakkasta, mutta se aiheuttaa sitäkin suurempaa tuhoa. 

 

 Minä tiedän tämän asian, koska olen ollut tammikuussa Madridissa, enkä ole koskaan eläissäni kärsinyt yhtä paljon kylmyydestä kuin silloin. Siellä oli vain tuollainen muutaman asteen pakkanen ulkona, mutta kun ravintolat, hotellit ja yleensä kaikki paikat olivat ilman kunnon lämmitystä, niin koko ajan paleli. Ja kun vielä kosteus tiivistyi kaikkialle vain tilannetta pahentaen.

 

 Eräänäkin iltana makoilin halvan hotellimme vuoteessa ja minulla oli päälläni kuusi (6) vilttiä, sisälläni kaksi (2) pulloa punaviiniä ja vieressäni nuori nainen (1), mutta silti palelin niin perkuleesti. Silloin tajusin sen kauhistuttavan tosiasian, että lähimmät lämpöiset huoneet ovat vasta Etelä- Saksassa ja sinne oli pitkä matka. 

 

Suomen talvi on pahimmillaan hyvinkin ankara, mutta meillä on hyvä varustus sitä varten. Viisaalle ja harkitsevaiselle kansalle ei itse Luontoäitikään voi mitään. Etelässä nuo kylmät talvet tulevat kuitenkin  vähintään kymmenen vuoden välein, mutta eiväthän ne päiväperhoset niin pitkälle osaa ajatella. Tärkeintä heille ovat viini, laulu, siestat, fiestat ja muut soidinmenot, sekä tietysti kirjavilla vaatteilla koreilu. Tämänkin ajan jäyhä suomalainen rakentaa lämpöisiä taloja ihmisten olla ja monin muinkin tavoin talveen varautuu. Tunnen myötätuntoa noita kärsiviä onnettomia kohtaan, mutta kuitenkin myös vähän suivaisee.