Asuessani nuorena poikamiehenä Tukholmassa minulle sattui eräänä jouluna pikkuinen häverikki. Olin vetkutellut jouluostoksille lähdön kanssa niin kauan, että viimein liikkeelle päästyäni huomasinkin kauppojen menneen jo kiinni. Kolmekymmentä vuotta sitten ei ollut vielä hyvin varustettuja huoltoasemia tai kioskeja, joten koko kaupunki oli suljettu moneksi päiväksi. Eihän tuo minua sen kummemmin häirinnyt, etsin vain jonkin auki olleen suttuisen juottolan ja vetäisin seitsemän boforin kännit. Eikä pariin päivään ruoka enää edes käväissyt mielessäni. En sentään oksennellut asuintaloni pohjakerroksesa sijaitsevan poliisiaseman pihalla seisovan virka- auton katolle, mutta kahvimuki tuli kyllä kerran tipautettua.

Osittain tuon jouluksi sattuneen yllätyspaastonkin vuoksi tervehdin siis ilolla päätöstä sallia kauppojen aukiolo myös sunnuntaisin. Kauppa- alan työntekijöistä monet vastustavat uudistusta, koska pelkäävät joutuvansa sunnuntaitöihin tai niistä kieltäytymisen johtavan lopputiliin. Tuskinpa siinä nyt sentään niin käy, alalle syntyvät 2000 uutta työpaikkaa tuovat myös valinnanvaraa.

 Aina vain monikulttuurisemmaksi muuttuvassa Suomessa joillekin pyhä onkin sapattilauantai (juutalaiset ja adventistit) ja toisille taas joulua vastaa uudenvuoden pakkasukko (iivanaveljemme). Aasialaisilla on aivan omat kalenterinsa ja oikeauskoiset musulmaanit (vääräuskoisia= kaikki muut) syövät ramadanin aikana vain öisin. Kristityistä käy sunnuntaisin kirkossa vain pieni vähemmistö, joten ei sekään riitä perusteluksi vastustaa tätä uudistusta.

 Enemmistölle sunnuntaisin auki olevat kaupat ovat siis aivan hyvä asia ja sehän ratkaiseekin demokratiassa. Mikäli tämän katsotaan lisäävän turhaa kulutusta, niin eihän se ole muuta kuin lisätä valistusta tai lyödä kylmästi tavarat kortille. Nuo turhaa kulutusta vastustavat liikkeet ovat viime aikoina kovasti lisääntyneet, joten suuntaus lienee vähitellen kääntymässä pois Tawaran palvonnasta. Nykyinen hallituskin on tehnyt hartiavoimin töitä asian puolesta, koska Suomessa on jo 700 000 köyhyysrajan alapuolella elävää kansalaista.