Työmaaruokalan näköisessä työmaaruokalassa istuu parikymmentä miestä aterioimassa. Kahdessa pöydässä istuu pelkästään suomalaisia urakkakirvesmiehiä, remontti ja kaksi nosturin alamiestä. Kahdessa muussa pöydässä istuu sekaisin virolaisia, suomalaisia ja venäläisiä rakennusmiehiä. Miehet syövät, nauravat ja valehtelevat monilla eri kielillä. Siellä istuu myös foinikialaisen näköinen rapparin apumies, mutta kuitenkin vain Neuvostoliiton aikana tavallisten kaukasialaisten ja slaavilaisten kansojen kohtaamisen hedelmä.

Vanhempi työmaamestari tulee sisään ja lähestyy suomalaisten pöytiä. Työmaapäällikkö on aamulla kierrellyt työmaata ja haukkunut pystyyn kaikki pikkumestarit. Nyt vanha patu on kostoretkellä, mutta hän tietää suomalaisten ammattilaisten tulevan silmille jo pienestäkin arvostelusta ja tarkkailee siksi varoen ilmeitä.

- Mikä siinä maksaa saatana, että nosturin koukku roikkuu tuntikausia kuivana vaikka työmaalla on kaksi alamiestä?

Kukaan ei kiinnitä mieheen mitään huomiota, joten tällä nousevat kierrokset.

- Minkä helvetin takia tavara ei liiku, eikö tällä työmaalla ole saatana tosiaan yhtään alamiestä! Nosturin koukku roikkuu kuivana saatana, vaikka taakkoja pitäs mennä vauhdilla, eikö meillä tosiaan ole yhtään alamiestä! Saatana, minä en ole koskaan nähnyt tämmöistä työmaata!

Samaa jankutusta vielä jonkin aikaa, mutta sitten päät nousevat.

- Vastaava haukkui näköjään sinutkin ja nyt tulit tänne kostamaan, kiitoksia vaan perkeleesti!

Vastasi  Lapin mies koko porukan puolesta ja pikkumestari poistui. Kukaan ei ottanut tapauksesta nokkiinsa, vaan se synnytti pelkästään yleistä naureskelua. Vuoden aikana on itse kunkin painoarvo työmaalla selvinnyt, eikä pelkkää valkoista kypärää kumarreta.

- Muistakaa pojat kastella sitä koukkua välillä, ettei kuivumaan pääse!

- Sehän voi vielä vaikka ruostua kiinni.

- Vastaava haukkui tuon perkeleen pataluhaksi aamulla ja nyt se tulee tänne vinkumaan. Sanos perkele takaisin tai soittaisi vaikka työpäällikölle vittuilupuhelun, mutta kun ei uskalla.

- Mitä noista välittää, eivät ensin itse hoida hommiaan ja sitten muita syyttävät.