Nokia on joskus vaalien jälkeen vähentämässä Suomesta jopa 5000 työpaikkaa. Työntekijöitä edustavan PRO: n puheenjohtaja vaatii lähtijöille 3 vuoden palkkaa ja omaa ministeriä uuteen hallitukseen. Nokian lopetettua Bochumin tehtaansa Saksassa maksettiin irtisanotuille keskimäärin 80 000 euroa. Tuo nokialaisten rahakorvausvaatimus on siis helppo ymmärtää, mutta mitä helvettiä joutilaat omalla ministerillä tekevät.

 

 

Rakennusalalla menetti pari vuotta sitten n. 50 000 yrittäjää ja työntekijää työpaikkansa, mutta eivät he mitään erorahoja saaneet. Saivat vain kaksi vihreää työministeriä, joista toinen (Cronberg) hirveällä tohinalla järjesti TE- keskusten virkailijoille koulutusta romanikulttuurin tuntemukseen ja toinen (Sinnemäki) palautti 20 miljoonaa EU: n työllistämisvaroja. Annetaan nokialaisten korvaukset heille, niin parhaassa tapauksessa saadaan ainakin Helsingin romanikerjäläisten asiat kuntoon. Puolen miljoonan asukkaan kaupungin johtomiehet pohtivat joka kokouksessaan jotain kerjäläisongelmaa, johon löytyy vastaukset jokaisesta lakikirjasta ja hyvän käytöksen oppaasta.

 

 

Vihreät arvostelevat jyrkästi perussuomalaisia, koska nämä haluavat säilyttää perusteollisuuden työpaikat. Noista uusista nokioista on puhuttu nyt 10 vuotta, mutta nyt näyttää tuo ainoakin muuttavan muualle. Voi tulla pitkä odotus työttömille rautakourille. Tuolla sataman vieressä on kuitenkin vielä mukava katsella, kun rekka- autojen letka ajaa laivaan ja jokaisella kyydissä jyhkeitä Ponssen metsätraktoreita.

 

 

 Suomalaisen rahankäytön suhteellisuudentajusta kertoo sekin, että Reuman sairaalalle ei löytynyt tarvittavia kahta miljoonaa valtion budjetista, mutta ruandalaisen joukkomurhaajan oikeudenkäyntiin löytyi 2.8 miljoonaa ja hovissa palaa vielä vähintään saman verran. On tietysti väärin asettaa tuhansien reumapotilaiden ja yhden murhamiehen edut vastakkain, mutta vielä enemmän väärin olisi saattaa heidät pimeällä kadulla nokatusten. Siis Reuman sairaalasta hyvien hoitojen jälkeen terveenä palaava reumalapsi törmäisikin puistotiellä vapaana tallustavaan ruandalaiseen murhipappiin. Olisiko tässä se asioiden suttuinen logiikka, jota suomalaisten on niin vaikea ymmärtää.

 

 


 Työmaallamme oli perjantaina kahvitilaisuus, kun eräs mies täytti 65 vuotta. Hän on edelleenkin töissä mukana ja meillä on vielä yksi vuoden vanhempikin kaveri täysillä remmissä. Lisäksi työmaalla olevista suomalaisista 15- 20 on yli kuusikymppisiä ja hieman alle olevia on runsaasti. Eräälle lähes kuusikymppiselle suomalaiselle vaihdettiin jopa metalliset polvinivelet, mutta niin vain kaveri palasi työelämään. Vanhan liiton miehiä kaikki tyynni. Nuoria suomalaisia työntekijöitä on huomattavasti vähemmän, mutta ulkomaalaista nuorempaa polvea sitäkin enemmän. Mutta nämä vanhemmat starat hoitavat kuitenkin kaikki enemmän ammattitaitoa vaativammat hommat.

 

 

 Miten ovat asiat muutamien vuosien kuluttua, se on helppo päätellä. Rakennusalalta saa elantonsa ehkä 150 000 suomalaista, mutta sen on annettu luisua rikollisten ja pimeää työtä tekevien ulkomaalaisten käsiin. Vaikka hallituksen toive toteutuisikin ja maa nielaisisi nuo työelämästä pudonneet suomalaiset rakentajat, niin silti valtion ja kuntien verotuloihin jää edelleenkin valtava aukko.