Sosiaalidemokraattien Antti Rinne on sommitellut Remontti Oy nimistä valtion yritystä, joka keskittyisi koulujen ja muiden julkisten rakennusten korjauksiin. Nyt suunnitellaan lähinnä rahoitukseen erikoistunutta ja siten budjettiraameja kiertävää vedätystä, mutta se voisi olla myös oikea rakennusyritys.

Korjattavia julkisia rakennuksia on rajattomasti ja home- ja kosteusvaurioihin erikoistunut yritys olisi kultaakin kalliimpi. Pääkonttori ja toimistot Tampereelle (kts Suomen kartta), työnjohto ja erikoisosaajat maata kiertämään ja paikallisista työttömistä rakentajista tekijät. Suomi on jo hätätilassa, joten veroäyrien jääminen pelipaikalle on tärkeää.

Tuosta yrityksestä ei kuitenkaan saa muodostaa tyypillistä julkisen sektorin suojatyöpaikkaa, missä kenelläkään ei ole vastuuta mistään ja jonka väestä 40% on aina saikulla tai lomilla. Nykyisin monien kunnanvaltuustojen jäsenistä jopa 50- 60% on kunnan palkkalistoilla, joten he ovat itseasiassa jonkinlaisen etuoikeutetun rälssin puoluevirkailijoita pitkine vuosilomineen ja elinikäisine virkoineen.

Erkki Tuomiojan mielestä Israel on apartheid- valtio, mutta minun mielestäni Tuomioja alkaa dementoitua tuollaisia horistessaan. Rikkaissa arabimaissa on kymmeniä miljoonia vierastyöläisiä orjapalkalla ja ilman mitään oikeuksia, mutta se ei Tuomiojaa ole koskaan häirinnyt. Potkupallon MM- kisat Qatarissa tulevat maksamaan 4. 000 ulkomaisen rakentajan hengen. Mikäli Pekingin olympialaisten rakennustöissä olisi kuollut vaikkapa satakin kiinalaista, niin jopas olisi eliitti- Erkki ollut tohkeissaan.

Luin joskus kirjan ja katsoin elokuvan Oscar Schindleristä ja annoin pojallenikin nimen tämän miehen mukaan. Kaiken sekopäisyyden keskellä hän sentään ryhdistäytyi ja pelasti henkensä kaupalla tuhansia juutalaisia.

Karjalan evakkojen ja palestiinalaisten pakomatkat alkoivat suurinpiirtein samoihin aikoihin. Voitaisiinko kuvitella karjalaisten asuvan yhä Joensuun ympärysmetsissä ja ammuskelevan raketteja Pietarin suuntaan. Sitten oltaisiin niiiiin kauhuissaan, kun rajan takaa vastataan. 

Puhutaan Israelin siirtokunnasta Jerusalemissa, vaikka kyseessä on 60. 000 asukkaan moderni ja kymmeniä vuosia vanha lähiö. Hävittyjä sotia on turha enää sotia ja kymmeniä kertoja hävittyjä sotia vielä vähemmän. Maailmassa on tuhansia alueita, missä kahdesta kiistelevästä kansasta toinen on ottanut koko alueen hallintaansa. Petsamo ja Karjala meilläkin.

Arabeilla on rajattomasti rahaa ja maata heimo- ja uskonveljiensä asuttamiseen, joten siitä vaan. Tosin nyt he ovat pääsemässä eroon länsimaiden epäoikeudenmukaisista rajanvedoista ja hajoavat pieniksi sirpalevaltioiksi ja kuppikunniksi.

Sota on aina järkyttävä epäonnistuminen, mutta Israel tosiaan varoo siviiliuhreja, vaikka muuta väitetään.

Washington Postin toimittajaSudarsan Raghavan kuvailee yksityiskohtaisesti, miten Gazassa varaudutaan tulevaan iskuun ja mitä sen jälkeen tapahtuu.

Kello oli noin 2.30 iltapäivällä, ja tieto tulevasta pommista oli jo levinnyt al-Jalla-kadulla Gazassa. Israelin armeijan ilmaisku oli tulossa. Kohteena oli harmaa betonirakennus Gaza Cityssä.

Lapset kokoontuivat parvekkeille. Nuoret miehet parveilivat tien risteyksissä. Muut asettelivat tiiliä ja renkaita eristäen talon ohi kulkevan tien. Hiattomassa paidassa huseeraava mies toimi liikennepoliisina ja ohjasi autot muualle. Autot pysähtyivät. Monet nousivat autostaan ja katsoivat silmät tapittaen tuhoon tuomittua rakennusta.

Ja he kaikki odottivat kohta alkavaa makaaberia näytelmää.

Muutamaa minuuttia aiemmin Israelin armeija oli soittanut rakennuksen omistajalle Bashir al-Ramlawin pojalle. Se, miten armeija oli saanut hänen numeronsa, oli arvoitus. Ääni langan toisessa päässä sanoi, että pojan pitäisi evakuoida kotinsa välittömästi. Heidän taloonsa hyökättäisiin.

Poika soitti isälleen. Isä kertoi perheelleen, joka koostui sillä hetkellä 35 perheenjäsenestä. Monet heistä olivat hakeutuneet turvaan Ramlawin kotiin eri puolilta Gazaa. Nyt he joutuivat taas pakenemaan.

Ehkä naapurit näkivät Ramlawin perheen pakenevan puhelun jälkeen. Ehkä poika soitti ystävilleen. Ehkä israelilaiset itse soittivat alueen asukkaille. Tieto tulevasta iskusta levisi kuitenkin kulovalkean tavoin, ja pian kaikki kadun asukkaat tuntuivat tietävän tulevasta iskusta. Ja niinpä he odottivat.

Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja sienen muotoinen savupilvi nousi. Rakennukseen oli osunut. Kukaan ei poistunut paikalta. He tiesivät, että tämä oli vasta alkua.

Muutamaa minuuttia myöhemmin toinen pommi osui rakennukseen. Savupilvi kasvoi. Sitten kolmas osuma. Rakennus oli yhä pystyssä

Kukaan ei poistunut vieläkään. He tiesivät mitä oli tulossa.. Ensimmäiset kolme pommia olivat israelilaisten lennokkien tekemiä. Ne olivat varoitus kaikille vielä rakennusta lähellä oleville.

Kello oli 2.50. F 16 -taistelukoneen äänestä ei voinut erehtyä. Yhtäkkiä ohjus lensi kadulla seisovien ihmisten päiden yli ja osui rakennukseen, joka sortui maan tasalle. Se oli tarkka isku. Tällä kerralla kukaan ei kuollut tai loukkaantunut. Vieressä olevat rakennuksetkin säilyivät.

Ja sitten se oli ohi. Muutamassa minuutissa katu oli taas auki. Autot ajoivat tuhoutuneen rakennuksen ohi, ja kaikki näytti normaalilta lukuunottamatta Ramlawin kasvoja.

- En tiedä, miksi he iskivät talooni, Ramlawi sanoi ja vakuutti, ettei hänellä ole yhteyksiä Hamasiin.

Ramlawi ja hänen sukulaisensa olivat nyt kodittomia.

- Emme tiedä minne menisimme, Ramlawi sanoi Washington Postissa.

Washington Postin juttu

Tässäkin tosin ihmiset jäivät aivan kohteen viereen ihmettelemään, vaikka heille annettiin hyvin aikaa paeta turvallisen kauas. Näin niitä uhreja tulee.