Ilman perillisiä kuolleen vanhuksen omaisuus menee valtiolle ja vainajan kotikunta voi valtiokonttorista hakea siitä oman osuutensa. Nykyisin on kuitenkin yhä enemmän yleistymässä käytäntö, jossa vanhukset testamenttaavat koko omaisuutensa kotikunnalleen. He vieläpä määräävät tarkkaan omaisuuden käytöstä, kuten sen suuntaamisen viimeksi asumansa hoitokodin palveluiden kehittämiseen tai vanhusten ateriapalveluihin.

Tässähän ahneilla kunnanherroilla on taas mahdollisuus keinotella ja niinpä he vähentävät perintöjä saaneilta vanhustenpalveluilta vastaavan määrän kunnallista tukea. Heille itselleen jää näin enemmän edustusvaroja ulkomaan "opintomatkoihin" ja Saariselällä rietasteluun. 

Tämän takia vanhusten kannattaakin suunnata perintönsä talokohtaisille säätiöille, missä vain heidän itsensä keskuudestaan valitsema neuvosto voi päättää rahojen käytöstä. Tällä tavoin he voivat avoimesti kiristää henkilökuntaa ja luoda hoitokotiin mielensä mukaiset säännöt ja rutiinit. Vallanhimoiset nuoret kun aina haluavat luoda eläkeläisille mahdollisimman puritaaniset olot, vaikka itse elävät kuin siat pellossa. Mikäli henkilökunta haluaa estää jouluaatoksi suunnitellun nettipokerin ja seksishown, niin vanhukset huutavat kuorossa "rits, rits" ja nutturapäät tietävät sen tarkoittavan uhkausta testamenttien repimisestä. Eläkeläiset ovat kuitenkin suvaitsevaista porukkaa, joten tällaiset yhteiset toiminnat suunnitellaan varmasti niin, etteivät ne loukkaa kenenkään asukkaan uskoa tai vakaumusta. Kunnallisten vanhustentalojen on muutenkin alettava tulevaisuudessa  sijoitella eri kulttuureista ja uskontokunnista tulevia vanhuksia enemmän omiensa seuraan. Kaikille helpompaa niin.

Jonkun vapaamielisen palvelutalon säätiö voi vaikka tilata Facebook- lääkärin käynnille ja tämä kirjoittaaa vapuksi tuimat morfiinitötsyt koko porukalle, itsensä ja henkilökunnan mukaan lukien. Lääkärinlupakaan siinä ei vaarannu, koska eihän hänellä sellaista ole koskaan ollutkaan.

Pahasti velkaantuneet vanhukset voivat osoittaa testamenttinsa vaikkapa kansanedustajille ja niin siitäkin onnettomuudesta saadaan yhteistä hupia. "Joku rakentaja on jättänyt omaisuutensa minulle, kai sieltä nyt ainakin jotain omakotitaloa ja kesämökkiä löytyy", suhisee kansanedustaja Koikkanen puoluetoverilleen ja kertoo olevansa juuri menossa perunkirjoitukseen. Myöhemmin iltapäivällä japanilainen turistiseurue ihmettelee Eduskunnan narikassa roikkuvaa kulunutta naulareppua ja ilman terää olevaa moottorisahaa.

Maksettua asuntoa vastaan otettu laina, siis tämä käänteinen asuntolaina, on jo aivan yleinen Tanskassa ja tulee olemaan sitä myös Suomessa. Tämä tietää monelle perikunnalle ikävää yllätystä, kun he huomaavat vaarin ja mummon viimeisinä elinvuosinaan juoda rellestäneen koko omaisuutensa. Egoismi valtaa yhä enemmän suomalaista yhteiskuntaa ja niinpä perillisiäkin omistavat vanhukset alkavat tulevaisuudessa testamentata osan omaisuudestaan todellisille huolenpitäjilleen.

PS. Lueskelin jostain maahanmuutoviraston lainsäädäntöä ja sehän antaa erikoistapauksissa selkeän mahdollisuuden myöntää oleskelulupa myös ydinperheen ulkopuolisille sukulaisille. Nyt näiden muutamien karkotettujen mummojen pelastamiseksi ollaan säätämässä uutta lakia, joka takaa kaikille isovanhemmille oikeuden suomalaiseen eläkkeeseen, terveydenhoitoon ja sosiaaliturvaan. Muutamaan sataan Suomella on vielä varaa, mutta ei kymmeniintuhansiin.