Nuo Ruotsin rajut mellakat ja kuvat Järvafältin alueelta toivat mieleeni suloisia nuoruusmuistoja, mutta niissä näkyy myös maahanmuuttajien erilaisuus. Nykyään siellä lyödään enemmän liekkiä kuin leikkiä!

Tuo Järvafält oli ennen valtavan laaja peltoalue, joka oli pitkään Ruotsin armeijan harjoitusalueena. Joskus 1960- luvulla sinne alettiin rakentaa saarimaisia tiiviitä lähiöitä, joita metro yhdisti muuhun Tukholmaan. Vielä 40 vuotta sitten ne olivat suorastaan ihanteellisia monikulttuurisia asuinalueita, joista oli vain muutaman minuutin kävelymatka laajoille ruohoaukeille. Siellä harrastettiin piknikkiä, kaikenlaista pallopeliä ja rentoa vapaa- ajanviettoa. (Somalit, arabit ja afgaanit puuttuivat sillloin lähes kokonaan Ruotsista!)

Noissa Tenstan, Rinkebyn, jne, lähiöissa asui paljon suomalaisia, ruotsalaisia ja varmaan yli sataa muuta kansallisuutta. Ei mitään ongelmia koskaan ja öisin kaikki naiset ja tytöt saattoivat liikkua ulkona miten tahansa pukeutuneina ja myös yksin tietenkin.

Meillä suomalaisilla oli tapana aina lauantaisin pelata Rinkebyn vieressä jalka- tai lentopalloa. Peli valittiin aina vasta paikan päällä ja suuren tyttömäärän tullessa pelattiin aina lentopalloa. Me nuoret miehet olisimme pelanneet mieluummin jalkapalloa, mutta suuri tyttöjen määrä tiesi taas hienoa iltaa ja seuraavaa yötä. Koska kyseessä oli terveen liikunnan lisäksi myös kuteminen ja itse asiassa se olikin se kaikkein tärkein. Opiskelijoita puolet yleensä ja loput minun tapaani työssäkäyviä. Pelien jälkeen lähdettiin sitten porukalla ravintoloihin ja kutemaan oikein kunnolla.

Nyt nuo Järvan lähiöt ovat islamilaisia slummeja, joissa ammutaan päivittäin, eikä valkoihoisten ole turvallista liikkua siellä päivälläkään. Noissa lähiöissä liikkuvat epäviralliset sharia- poliisit, jotka valvovat tyttöjen ja naisten pukeutumista. Expressen- lehdessä tuollaisessa kalifaatissa asuvat chileläinen ja intialainen nainen kertoivat kuinka heitä luullaan ulkonäkönsä takia jatkuvasti arabeiksi ja he saavat kaikilta muslimeilta vihaisia huomautuksia ja jopa uhkailua huivittomuudestaan.

Siinä olisi se Suomenkin tulevaisuus, jos tekopyhä Rkp ja rotutietoinen Eva Biaudet saavat suttuisen maailmankuvansa toteutumaan myös meillä.