Suomessa eri rakennusyritykset järjestävät työmaiden välisiä työsuojelukilpailuja, joiden tarkoitus on rahapalkintojen avulla saada työntekijät kilvoittelemaan työyhteisöjensä turvallisuusasioissa. Vaarallisten rakennustyömaiden vakuutuksissa liikkuvat isot rahat ja hyvin työturvallisuutensa hoitava yritys saa pienemmät vakuutusmaksut.


Meilläkin oli sellainen kilpailu ja olen siitä jossain vaiheessa kertonutkin. Monien eri tarkastusten jälkeen meidän 200 miehen työmaamme sai saman pistemäärän vantaalaisen 20 miehen työmaan kanssa. Heillä oli aikataulultaan löysä asuinrakennuskohde, kun taas meillä oli 20 kertaa suurempi liikekeskus ja vielä joulumyynnin takia äärimmilleen kiristetty aikataulu.


Kyseessä oli siis tyypillinen Daavid vastaan Goljat asetelma ja Raamatussa kuvatun kaksintaistelun kaltaisessa mittelössä olisimmekin helposti päihittäneet vastustajamme. Nyt kilpailijoita mitattiin kuitenkin työmaiden siisteydessä, pölyttömyydessä, kaikenlaisessa järjestyksessä ja työtapaturmien määrässä. Vähän niin kuin irlantilaisessa Riverdance- kilpailussa olisivat kilpailleet 20- henkinen ja 200- henkinen tanssiryhmä.


riverdance_300_1.jpg

 

Molemmat saivat siis samat pisteet teknisestä, taiteellisesta ja suoritusosiosta, joten tuomaristo joutui äänestämään. Tuo vantaalainen pienryhmä voitti äänin 2- 1 ja heidän työsuojeluryhmänsä sai jakaa 6000 euron palkintosumman.


Työmaamme mestarit ihmettelivät voimakkaasti päätöstä, koska he olivat minun tavoin odottaneet voittoa. Päätöksen perusteluissa kuvattiin työmaamme ansioita kahdella lauseella: hyvän perehdytyksen lisäksi työmaallamme oli tehty monenlaisia työturvallisuutta parantavia keksintöjä. Tuo jälkimmäinen osa ilahdutti minua suuresti, koska kenellekään ei voinut olla epäselvää kuka nämä keksinnöt oli tehnyt.


Saattoiko kilpailun lopputulokseen vaikuttaa kuitenkin se, että minä olen neekeri? Enhän minä tietenkään ole etninen musta neekeri, mutta suomalaisilla rakennustyömailla työsuhteen laatu määrää henkilön arvon ja sinne on muodostunut jonkinlainen valkoisten neekereiden luokka. Työsuojeluvaltuutettu on aina pääurakoitsijan palkkalistoilla, mutta sattuneista syistä minä nyt vain en ole. Tuohon virkaan minut valittiin työmaapäällikön suosituksesta ja hän kieltäytyi ottamasta pääkonttorin lähettämää miestä tilalleni.


Virolaiset muuten kutsuvat itseään neekereiksi ja sitähän heidän kohtelunsa suomalaisilla työmailla onkin. Siitä voi tulla vielä kovaa sananvaihtoa Viron ja Suomen poliitikkojen välillä, enkä ihmettelisi lainkaan vaikka Suomi joutuisi maksamaan kovat korvaukset tuhansille maassamme vammautuneille virolaisille. Monet muutkin valtiot ovat joutuneet korvaamaan orjakaupan ja pakkotyövankien kärsimyksiä.