Biaudet kokee, että etenkin osaa suomalaisnaisista on järkyttänyt yleiseksi oletetun ”narratiivin” horjuminen. Siinä tarinassa tasa-arvo, vähemmistöjen oikeudet ja pyrkimys olla ”hyvä ihminen” yhdistivät lähes kaikkia ihmisiä.

Wikipedia kertoo sitten tarkemmin mitä buuri-  Biaudetin tasa-arvo ja vähemmistöjen oikeudet käytännössä tarkoittavat:

Vuonna 2010 Biaudet valittiin erivapaudella vähemmistövaltuutetuksi viiden vuoden määräajaksi. Häneltä puuttui virkaan vaadittava loppututkinto, mutta esittelijän, kansliapäällikkö Ritva Viljasen mukaan hänen kokemuksensa ja pätevyytensä ovat riittäviä. Valinta herätti loppututkinnon puutteen vuoksi runsaasti keskustelua.[2] Valintaa on pidetty poliittisena virkanimityksenä.[7] Valinnasta kanteli oikeuskanslerille muiden muassa Pakolaisneuvonta ry:n lakimies Husein Muhammed, mutta kantelut hylättiin.[8] Biaudeta ei kuitenkaan voitu valita enää toiselle kaudelle poikkeusluvalla.[3]

Intersektionaalisessa feminismissä arjalainen ja ruotsinkielinen nainen on siis jopa korkeammalla kuin korkeimman mahdollisen uhristatuksen omaava muslimimies. Näin ollen Freudenthalin rotuoppien keskeisimmät osat ja kantasuomalaisia orjuuttava pakkoruotsi on myös liitetty tähän intersektionaalisen feminismin kastijärjestelmään. Tämä tulee kaikkien ko. rotuopista kiinnostuneiden tietää ja käsittää.

Buuri- Biaudetin vähemmistövaltuutetun kaudella ja hänen johdollaan Oulussa järjestettiin messut lääkärin ja hammaslääkärin opintoja suunnitteleville lukiolaisille. Nämä messut olivat kuitenkin avoinna vain tytöille, vaikka lääkäreistä 60% ja hammaslääkäreistä 80% oli naisia. Kuvitelkaapa tilanne toisinpäin: järjestettäisiin miesvaltaisille insinöörialoille messut vain pojille. Täysin mahdotonta, eivät miehet ikinä hyväksyisi niin räikeää sukupuolista sortoa.

Mutta buuri Eva Biaudet hyväksyy, koska hänen edustamallaan kansanryhmällä on lähes yhtä suuret etuoikeudet kuin Etelä- Afrikan buureilla oli aikoinaan. Omankieliset koulut, joissa ei sallita edes yhteisiä pihoja suomenkielisten koululaisten kanssa. Valtavat kiintiöt kaikkeen hyvään kuten vaikkapa 30% kiintiö kaupallisen alan korkeakoulupaikoista.

Olen lukenut varmasti yli kymmenen Jörn Donnerin kirjaa ja pidän häntä erittäin hyvänä kirjailijana. Mutta muuten! Kirjassaan Kirjeitä isälleni Jörn kirjoitti isästään, jota hän ei koskaan tavannut. Kai Donner tutki Pohjois- Venäjällä elävien samojedien kulttuuria, sekä vaelsi ja eli kuukausia näiden saamelaisten sukua olevien paimentolaisten kanssa. Tästä kertoessaan Jörn Donner tunsi voimakasta tuskaa samojedien huonojen elinolojen takia.

Vielä suurempaa tuskaa Donner tunsi kuitenkin eräässä lehtijutussaan, kun hän kirjoitti Suomen saamelaisille myönnetyistä tukiaisista. Nämä saamelaisten menetetyistä maistaan ja lohivesistään saamat korvaukset olivat Donnerin mielestä aivan mielettömiä ja järjettömiä, vaikka ne olivat vain murusia verrattuna Suomen ruotsinkielisten buurien saamiin etuisuuksiin ja verovapauksiin. Buuri on buuri, vaikka voissa paistaisi, sanoo vanha afrikkalainen sananlasku.

Minä taas kannatan YK. n määritelmää yleisestä ja yhtäläisestä tasa- arvosta. Nelson Mandelan vieraillessa Suomessa olin Helsingin työväentalolla kunnioittamassa läsnäolollani tuota tasa- arvoa ajavaa ja Nobel- palkinnon saanutta miestä. Myös Nelsonin elämäkerta Pitkä tie vapauteen on kirjahyllyssäni ja tietysti olen sen lukenutkin. Eva Biaudet taas edustaa niitä suomenruotsalaisia, jotka astuvat tarkasti Freudenthalin ja Hitlerin jalanjälkiin.

Riikka Purra valittaneen syksyllä perussuomalaisten puheenjohtajaksi, mikä on sitä oikeaa käytännön tasa- arvoa. Seuraavan hallituksen tehtävänä olkoon heittää helvettiin kaikki intersektionaaliset feminismit ja purkaa suurin osa tyttöhallituksen päätöksistä. Kuten Li Anderssonin 16. 000 päätösperäistä työpaikkaa seuraavan 45 vuoden sisällä. Varmaan hulluinta, mitä on koskaan Suomalaisessa politiikassa kuultu.

PS. Tuossa kirjassaan kirjeitä isälleni Jörn Donner teilaa ja häpäisee täydellisesti isänsä Kai Donnerin. Nyt Jörnin poika on kirjoittanut myös häpäisykirjan isästään ja vieläpä nimellä Viimeinen kirje isälleni.