Eilen oli A- studiossa suuri keskustelu vihapuheesta, joten nyt tarvitaan esimerkkejä tuon kauhistuttavan rikollisuuden tunnistamisessa. Tässä omani.

Olin erään kerran viraapelihommissa rakentamassa roskasuoja- varastoa espoolaiseen omakotitaloon. Talon emäntä oli kiihkomielinen vihreä feministi, joka oli alkuun vaatinut talonkin rakentamista oljista ja savesta.

Pikkuisen piruuttani päätinkin kertoa hänelle eräästä kohdalleni osuneesta sattumuksesta ja siten testata hänen maailmankuvaansa.

Jonain kesänä olin puoliltaöin palailemassa kotiini espoolaisessa lähiössä. Olin käynyt syömässä ja pelaamassa biljardia siistissä kantapubissani, mutta olin tapani mukaan absoluuttisen selvinpäin. 

Rautatien alikulkutunnelissa vastaani asteli minua parikymmentä vuotta nuorenmpi romanimies (suom.) humalassa, mutta siistin oloinen. Siinä käytiin sitten seuraavanlainen keskustelu:

Manne: Anteeksi, mutta olisiko teillä tarjota yhtä savuketta?

Minä: Ei ole nyt valitettavasti, koska olen tupakkalakossa.

Manne : Painu kotiin siitä saatanan runkkari, mene helvetti kotiis runkkaamaan siitä!

Minä: Ja hae sinä sossusta ne tupakat samalla kun haet kaiken muunkin elatuksen.

Tämän jälkeen Hra Manne pyörähti kärppänä eteeni ja kädessä kiilteli puukko. Oli muuten melkoinen työ selvitä siitä ehjin nahoin kotiin. 

No mitä tuo ultravihreä emäntä sitten sanoi kuultuaan tarinani. 

- Miten ihmeessä sinä noin törkeästi puhuttelet toista ihmistä! 

Mikä oli siis tämän tarinan opetus, missä oli se pihvi? Nettiviha on kuitenkin verrattomasti turvallisempaa kuin kaduilla ja maanteillä tapahtuva manuaalinen ahdistelu. Minullakin oli täysi työ selvitä tuosta puukko- mannesta ja jouduin vähän kuonoonkin lätkimään! Netti- poliisi siellä nyt raplaa pistoolikoteloaan, mutta tämä on jo vanhentunut asia!