Kolmekymmentä vuotta sitten kuollut isäni taisteli sodan aikaan Sallan suunnalla operoineessa Erikoisosasto Sau:ssa, luutnantti ja Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulpin joukoissa. Tämä mies oli hiihdon maailmanmestari ja moninkertainen Suomen olympiaedustaja, joten nykypäivänä eläissään hän saattaisi istua eduskunnassa ihmettelemässä. Osasto kävi sissisotaa vastaavien venäläisten joukkojen kanssa ja näiden kaukopartiomiesten retket ulottuivat pisimmillään aina Vienanmerelle asti.

Voitin kansakoulussa Raittiuskilpakirjoituksen eräällä kertomuksella isäukkoni verisestä ulkomaanreissusta. Poliittisesti aihe oli tuolloin äärimmäisen arkaluontoinen, joten olisiko miesopettaja sitten palkinnut minut pioneerityöstäni väkivaltaviihteen saralla. Pornon suurta tulevaisuutta en silloin vielä osannut nähdä, koska kylän tyttöjen kanssa melskaaminen heinäladossa tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Uskallankin väittää heinälatojen merkityksen olleen suurempi lappilaisten seksielämän, kuin arktisissa oloissa niin toivottoman maanviljelyksen kannalta.

Suomalaisten rinnalla Lapissa taisteli myös Narvikin valtaukseen osallistuneita saksalaisia vuoristojääkäreitä, komentajanaan legendaarinen Eduard Dietl. Eräässä operaatiossa kaksi saksalaista komppaniaa oli alistettu suomalaisten komentoon, mutta näiden päälliköt kieltäytyivät hyökkäämästä ja näin suomalaiset kärsivät raskaat tappiot. Taisteluraporteissaan Alakulpin upseerit mainitsivat saksalaisten vaisusta asenteesta, mutta järkyttyivät kuitenkin melkoisesti Dietlin määrättyä molemmat komppanianpäällikkönsä välittömästi teloitettaviksi.

Sodan jälkeen Alakulppi vangittiin asekätkentäjuttuun osallistumisensa takia, mutta hän pakeni Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin ja teki siellä vielä maineikkaan sotilasuran. Ei hän silti mikään natsi ollut, Lapin sodassa tämä sissiluutnantti kunnostautui taas saksalaisia vastaan sotiessaan. Joskus 70-luvulla hän vieraili Lapissa vanhoja sotakavereitaan tapaamassa ja kävi minunkin kotonani isäukon juttusilla.

Narvikin valtauksen jälkeen brittien laivasto-osasto tuhosi saksalaisten siellä olleen laivaston ja ajoi n.4000 saksalaista vuoristoon Ruotsin rajan tuntumaan. Nämä joukot värjöttelivät yli kaksi kuukautta ilman huoltoa talvisella vuoristoseudulla ja ruotsalaiset junat olivat jo valmiina evakuoimaan heitä, kun britit Ranskan miehityksen takia vetäytyivätkin Narvikista.

Ruotsalaiset rakensivat sodan jälkeen ehkä historiamme demokraattisimman hyvinvointivaltion, mutta heidän puolueettomuutensa toisessa maailmansodassa on myös yksi historian suurimpia valheita. Kunnioitan ja ihailen suuresti tätä nuuskan keksinyttä kansakuntaa, mutta haluaisin silti testata heidän omaatuntoaan Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa. Suuri osa maailman kansoista on jostain syystä saanut moraalisen vastuuvapauden, mutta uskon suoraselkäisten ruotsalaisten vastaavan tekemisistään. Mahdollisena kollektiivisena rangaistuksena ehdotan heille kuukauden nuuskakieltoa ja sitä valvomaan laitettakoon Suomen Naisunioni. Lievää tuomiotaan naureskelevilta hurreilta hyytyy hymy melko nopeasti, kun rangaistuksen armottomuus selviää.