Noin kolme vuotta sitten asuinalueelleni ruvettiin rakentamaan kahta 3- kerroksista kaupungin vuokrataloa. Lähimmät kaupat ja palvelut ovat neljän kilometrin päässä, joten asukkaat olisivat todennäköisesti kantasuomalaisia.

Luvat ja valitukset oli käsitelty, joten työmaa lähti vauhdilla käyntiin. Pääurakoitsija toi työmaaparakit, joissa puku- ja pesutilat, sekä toimistot ja varastot. Sähköt, vedet, viemärit ja internetit vedettiin.

Puut kaadettiin, kalliota räjäytettiin ja pohjan täyttöön vedettiin viemärit, sadevesikaivot ja muut putkitukset.

Muutaman kuukauden kuluttua kaikki pysähtyi kuin seinään, koska naapurissa olevan kartanon omistaja oli lähtenyt valittamaan kaikkia mahdollisia oikeusasteita myöten. Hän vaati taloista yhden kerroksen pois! Ilmeisesti hän ei ollut tehnyt sitä aikaisemmilla valituskierroksilla, mutta nyt työmaan pauke ja kolistelu oli herättänyt hänet.

Olen joskus kuullut tuosta kartanosta tulevien puhuvan venäjää keskenään. Sen päärakennus on rapattu kaksikerroksinen ja sen työmaan puoleisessa päädyssä ei ole yhtään ikkunaa. Lisäksi välissä on metsäinen kallion nyppylä, joten eiväthän nuo kaksi matalaa taloa edes näkyisi heidän putinilaiseen maailmaansa.

Työmaa seisoi puolitoista vuotta (!) valituksen käsittelyn takia, mutta nyt siellä on pari kuukautta ollut pientä puuhastelua. Alkuperäinen urakoitsija vei parakit pois ja purki kaiken rakentamansa työmaainfran.

Ilmeisesti kaupungin insinöörit neuvottelevat nyt uusien firmojen kanssa jatkosta. Neuvotteluissa on tietysti mukana kymmenkunta kiintiönaista, jotka edustavat yhdenvertaisuutta, monikulttuurisuutta ja ainakin yksi lespo täytyy aina olla joukossa.

Ei ole mitään turhaa puhetta; minä olin kerran rakentamassa isohkoa kaupungin palvelukeskusta ja kyllä oli vaikeaa. Työnantajani oli yksityinen rakennusyritys, mutta rakennuttajan (kaupunki) vaatimukset kuin toiselta planeetalta.

Meillä oli vasta perustukset juuri ja juuri valmiina, kun työmaalla alkoi vierailla 10- 20 hengen naisporukoita. Ne tulivat sopivasti lounaan jälkeen katsomaan olematonta taloa ja saivat loppupäivän vapaata.

Työmaan valvojana oli ilmeisesti jo eläkeiän ohittanut mies. Todennäköisesti jonkin rakennusmestarin koulutuksen aikoinaan saanut, mutta monikymmenvuotinen ura kaupungin palveluksessa oli vienyt häneltä kaiken suhteellisuudentajun, eikä hänellä ollut enää mitään käsitystä reaalimaailmasta.

Minulla oli erään kaverini kanssa urakka palvelukeskuksen toisesta siivestä, joka oli yksikerroksinen, puurakenteinen ja kokonaan kappaletavarasta. Ehkä 4- 5 omakotitalon verran väsäämistä, sekä katolle kaikenlaista lyhtyä ja erikoisuutta.

Heti alussa tuo valvoja ilmoitti, ettei talon pohjan sisäpuolella saa käyttää sirkkeliä tai moottorisahaa. Lisäksi jokainen pystytolppa (satoja) piti kääriä yläpäästä 1. 5 metriä muoviin ja päälle vielä yöksi pressu. Minä tietysti kerroin pomolle, että nyt meni tuntihommiksi ja täytyy saada vähintään puoli vuotta lisää rakennusaikaa.

Eihän niitä vaatimuksia tietenkään voitu noudattaa, mutta ihan paska työmaa se oli. Jatkuvaa riitelyä joka suuntaan ja viidestä pomosta vain yksi selvisi (jaksoi) työmaan loppuun. Itsekin lähdin kesken muualle, mutta tuli seurailtua tuota aivan asuntoni vieressä tapahtuvaa jumalaista näytelmää.