Suomalainen yhteiskunta on yhtä taidokkasti rakennettu kuin sveitsiläinen käkikello ja sen kaikki hienot järjestelmät ovat suomalaiset miehet ja naiset ahkeruudellaan ja yhteistyöllään aikaansaaneet. Mutta suomalainen käkikello ei kuku enää, koska se on työnnetty niin täyteen kaikkea turhaa takuuta ja kaikenlaista tilpehööriä. Mikään ei enää toimi ja mistään ei enää välitetä.

Minäpäs kerron henkilökohtaisen esimerkin "hyvinvointivaltio" Suomesta.

Asun puolikaareen rakennettujen pienkerrostalojen ryppäässä, missä vallitsee erittäin yhteisöllinen henki. Kaikki moikkaavat kaikkia ja varsinkin itse käyn aina pihalla pitkiä keskusteluja monesti täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Lapsiakin moikkaan aina ja sanon heille jotain pientä mukavaa, kuten lapsuuteni Lapissa oli tapana.

Viime syksynä jouduin lähtemään keskellä yötä sairaalaan, koska sydänoireet enteilivät netissä kukkumiseni saattavan loppua jo hyvinkin pian. Olin siellä kolme viikkoa ja sain erinomaisen hyvää hoitoa, ei siinä mitään. 

Naapurini olivat kuitenkin ihmetelleet äkillistä katoamistani ja varsinkin kun parvekkeen ulko- ovi oli auki, mutta asunnossa ei koskaan valoja iltaisin. Joku heistä oli sitten tehnyt minusta Huoli- ilmoituksen sosiaalitoimistoon. Siinähän on tarkoituksena, että viranomaiset mahdollisimman nopeasti tarkastaisivat ko. henkilön tilanteen.

Ja niinpä minulle sitten soitettiinkin sosiaalitoimistosta. No mitä siinä sitten valittaa, jos homma toimii, tuhisee siellä arvoisa lukija. No mutta kun minä olin sairaalassa elokuussa ja minulle soitettiin tammikuun lopussa, siis melkein viisi (5) kuukautta myöhemmin. Onko tämä nyt vain tervettä piruilua, vai onko tämä sitä intersektionaalista feminismiä, niin mietin hiljaa mielessäni.

Tilannehan voi olla hyvinkin paha, kuten kävi kerran eräälle kuusikymppiselle työkaverilleni. Eräänä päivänä hän ei tullut töihin, ei ilmoittanut syytä poissaoloonsa, eikä vastannut puhelimeen. Hänen pitkäaikainen pomonsa ihmetteli miehen poikkeuksellista käytöstä ja päätti käydä tarkastamassa tilanteen miehen kotona.

Siellä ovikellon soittoon ei reagoitu, mutta soittaessaan kännykällä pomo kuuli postiluukun kautta puhelimen soivan sisällä. Hän teki tarvittavat hälytykset ja eiköhän vain aivoverenvuodon saanut mies maannut liikuntakyvyttömänä sängyssään.

Mies pääsi kiireelliseen hoitoon ja jo kahden kuukauden kuluttua hän kukkui pirteänä ja nauravaisena taas työmaalla.

Suomeen tuli nyt tuo hoitajamitoitus vanhustenhoitoon, jonka asiantuntijat tyrmäsivät välittömästi; ei se mitään hoitajapulaa ratkaise. Sen takia onkin monia vanhainkoteja suljettu ja tuhannet yksinasumiseen kyvyttömät vanhukset on häädetty asumaan yksin. Sanna Marin ja kumppanit voivat kuitenkin nyt Rysselissä kehua, kuinka Suomessa on 0.7 hoitajaa vanhusta kohti. EU: n parhaita olemme ja hautaustoimistot hoitavat loput.