Tänään pikkumestari laittoi minut mukaan porukkaan, jonka tehtävänä oli purkaa parin metrin pätkä parkkihalliin menevän ajorampin 20 senttiä paksua betonikaidetta. Minun tehtävänäni oli aivan ensimmäisenä suojata vieressä olleet paksut syöttökaapelit, timanttisahurin piti sahata kaide paloiksi, kaivinkoneen pilkkoa se pienemmiksi ja turkkilaisen apumiehen lopuksi siistiä jälki käsipelillä. Koteloin huolellisesti runsaasti epäterveellisiä kilowatteja sisältäneet kaapelit ja timanttisahuri suoritti helvetillisellä metelillä oman osionsa. Mutta heti kaivinkoneen iskettyä piikkinsä takomaan betonia alkoikin kipinöitä sinkoilla ja savua leijua ilmassa. Taitava insinööri oli jälleen kerran onnistunut piilottamaan kaapeleita paikkaan, missä sitä osasi vähiten odottaa.

Pian paikalle ryntäsivät melskaamaan myös asiaankuuluvat työnjohtajat, mutta eihän itse pirukaan olisi osannut arvata tuon pienen kaiteenpätkän sisältävän kaapeleita. Ryhdyin sähkömiehen kanssa opastamaan kielitaidotonta turkkilaista piikkaamaan varovasti esiin loput katkenneesta kaapelista liitosta varten. Helpompi olisi ollut opettaa muulille seitsemän kertotaulua, kuin saada tämä itsepäinen ottomaani tekemään niin kuin käskettiin. Loppujen lopuksi siinä kuitenkin onnistuimme ja tuo iänikuisten muutostöiden takia tehty työvaihe saatiin onnelliseen päätökseen. Kovaluontoinen turkkilainenkaan siitä tuskin mitään traumoja sai, korkeintaan illalla pieksee samassa asunnossa majailevan ja yhtä kielitaidottoman veljensä. Saa siitä rauhan sielulleen ja velipoikansa taas pääsee uppoutumaan muslimeille niin tärkeään marttyyrin murjotukseen. Kostoa myös hautomaan tietysti, sehän on tämän ihmiselämän yksi suurimpia nautintoja.

Jos kirvesmies rakentaa hienon talon ja ottaa siitä palkkaa 20 euroa tunnilta, niin hän on suuri rosvo. Kun taas hyvänhajuinen kiinteistönvälittäjä myy tämän talon parissa päivässä ja saa välityspalkkiota 10 000 euroa, niin hän onkin loistava liikemies. Tätä asiaa minun on aina ollut hyvin vaikea käsittää.