Hesarin toimittaja on nyt aivan kauhuissaan, koska Suomen puolustusministeri on ottanut kantaa Suomen armeijan asioihin.

Se on tietysti tämä keskustelu armeijan pakollisista kasvisruokapäivistä, johon puolustusministeri Jussi Niinistö ei saisi osallistua. Hesarin mielestä some kiehuu tuosta vihreiden "demokraattisesta" päätöksestä ja se on huono asia.

Armeijalle ruvetaan nyt tuomaan lisää soijaa yli 10. 000 kilometrin päästä ja se on ympäristöystävällinen asia. Samaan aikaan kotimaiset lihantuottajat joutuvat hätäteurastamaan omia elikoitaan ja hautaamaan ne maahan, koska teurastamoihin ja lihankäsittelylaitoksiin on liian pitkät jonot. Näin on ainakin jo Ruotsissa, kodumaasta en ole varma.

Tästä seuraa maatilojen konkursseja, perheiden hajoamisia, itsemurhia, työttömyyttä etc. Ruotsissa koko kansakunta on noussut tukemaan omia maajussejaan; kauppaketjut ostavat vain kotimaista lihaa ja valtio jakaa erityistukia kuivuuden kurittamalla maaseutuväestölle.

Mutta mitä tekee Suomen suurin elintarvikkeiden ostaja ja kuluttaja: isänmaalliseksi kuviteltu armeija vain vähentää kotimaisen lihan ostoa ja rupeaa syöttämään sotilaille Amerikoista tuotavia vihanneksia ja soijaa. Armeijan luulisi olevan ensimmäisenä tukemassa kotimaista maataloutta, koska ei noita etelän herkkuja ole kriisin sattuessa tarjolla.

Sossu-pinkki-vihreä hallitus voi tosiaan olla enemmän kuin tuhoisa vaihtoehto koko Suomelle.

Muutamia vuosia sitten olin mukana erään historiallisesti arvokkaan puolustusvoimain rakennuksen saneerauksessa. Talo oli armeijan käytössä koko ajan, joten kaikkien työntekijöiden piti olla suomalaisia ja turvallisuustarkastukset tehtiin.

Meitä oli samassa taukotuvan pöydässä 6- 7 vanhempaa kirvesmiestä, pari jo eläkeiän ylittänytkin. Meno oli kuin muinaisessa Impivaarassa: ronskilla huumorilla höystetty poliittinen keskustelu velloi laidasta laitaan ja kaikkia asioita käsiteltiin monelta eri kantilta. Osallistujista suurin osa oli jo elämänsä aikaan moneen kertaan vaihtanut puoluekantaansa ja oliko vakituista puoluekantaa enää kenelläkään.

Jonain päivänä sitten pöydän otti vakiopaikakseen keski- ikäinen suomalaisnainen ja vapaamuotoiset keskustelut loppuivat kuin seinään. Kaikki puheenvuoron ottaneet miehet vilkuilivat sen jälkeen ensin pelokkaan näköisinä tätä naista ja sitten esittivät jonkin ympäripyöreän hesarin minnapetterien hyväksymän lausahduksen. Ja siihen oli syytäkin, koska jonain päivänä tuo nainen sai mielettömän hepulin aivan jostain pikku kommentista, joka ei käynyt hänen viherfeministiseen naisten tasa- arvopirtaan.

Tuollainen samanlainen kauhutilanne vallitsee Suomessa tuhansilla ja tuhansilla työpaikoilla, kaikissa perhejuhlissa, kokouksissa, seminaareissa ja seuraavaksi sitä yritetään saada jo Internetin keskustelupalstoillekin.