Torstaina ajelin hissillä kahden mestarin ja hipinoloisen suunnittelijan kanssa rakentamamme asuinkerrostalon ylimpään kerrokseen. Ihastelimme koko porvareiden vaalivoiton jälkeisen ajan vallinnutta aurinkoista säätä ja pohdimme ihmisen ainaista pyrkimystä korkeuksiin. Ikaroshan oli kuuluisin yrittäjä, joka perimätiedon mukaan sortui vääriin materiaalivalintoihin. Olin jo sanomaisillani kelvottomaan suunnittelijaan, mutta onneksi muistin hipinoloisen suunnittelijan vieressäni. Pikkumestari sanoi lähes sadan metrin korkuisen tornin huipulta olevan mahdollista kokeilla Ikaroksen temppua, mutta tällä kertaa paremmilla välineillä. Mikäli hän nyt auringosta selviäisikin, niin seuraavalla kahvitauolla itsevaltainen vastaava mestari niittaa hiljaisen miehen taas maanrakoon. Saadaan joku päivä vielä liinoilla kantaa hyytelömäinen mies ambulanssiin.

Nykyään ovat suorittavan portaan ihmisoikeudet sen verran vähissä, ettei pomoille enää voi uhitella entisaikojen malliin. Suurin osa raksalaisista on vuokramiehiä, joiden työsuhde yleensä päättyy kultaisen kädenpuristuksen sijaan "huomenna ei tartte tulla" murahdukseen. Vuokratyövoiman käyttö tulisi Ruotsin malliin välittömästi saattaa kuntoon, tai sitten sisällytettäköön sen käyttö prostituution kieltävään lakiin ja kiellettäköön välittömästi. Lain rikkomisesta olkoon seurauksena sakkoa, vankeutta ja ankaraa paheksuntaa.

Pomolle pitää vain sanoa niin helvetillisen ovelasti piikki piilottaen, ettei tämä tajua vinoilua mutta makaa pari seuraavaa yötä pimeässä huoneessa valvoen silmät seljällään. Vaimonsa kattelee kyllästyneenä ja ajattelee että kyllä isi oli taas oikeassa; hulluhan tuo perkele on! 

Ennen rakennusmestarit olivat "ikuisia alikersantteja ", jotka uutta miestä tuijottivat heti uhkaavasti silmiin; olisi pitänyt heittäytyä maahan selälleen ja heiluttaa raajojaan ilmassa. Noin niin kuin vertauskuvallisesti sanottuna, mutta olisi se pahimmille psykopaateille kelvannut varmasti ihan käytännössäkin.

Ruotsin Tv:n dokumentista tajusin eskimoiden tulleen löydetyiksi vasta vähän yli sata vuotta sitten. Samalla tavallahan sitä joskus löytää jääkaapin pakastelokerosta sinne ammoin unohtuneen paketin kalapuikkoja. Kuusi eskimoa kuljetettiin sitten kovalla tohinalla New Yorkiin, missä heitä sai 25 centin maksua vastaan käydä ihmettelemässä naparetkeilijän laivassa. Olisi varmaan viety maan laajuiselle kiertueellekin, mutta eihän tuohon aikaan ollut vielä toimivia kylmäkuljetusketjuja. Tarina sinänsä oli tyypillisen surullinen kertomus alkuperäiskansan halveksivasta kohtelusta pienen pojan silmin nähtynä ja viheliäinen loppuhan näissä jutuissa aina on.