Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanoo Shadia Rask Ylen kolumnissaan, jossa hän taas kirjoittaa tuosta lapsellisesta käsitteestä mikroaggressio. Kuvan perusteella päättelin hänen olevan jossain löysässä julkisen sektorin virassa, missä hänelle maksetaan rasismin etsimisestä ja siitä vinkumisesta. Ja aivan oikein, hän on hyvässä THL: n virassa, jonka hän on saanut (perustettu hänelle?) hänen ruskean nahkansa ansiosta:

Asiantuntemus

• maahanmuutto ja väestön moninaisuus
• syrjintä ja eriarvoisuus

Minä tein parikymmentä vuotta rakennuksilla hommia ulkomaalaisten kanssa, eikä siellä ollut mitään vinkumista mikroaggressiosta. Nämä ulkomaalaiset olivat lähes kaikki virolaisia ja vironvenäläisiä. Kosovolaisia oli jonkin verran, mutta heilläkin oli selvä tekemisen meininki, eikä tyhjän vinkuminen. Kuten Sharia Raskilla.

Virolaiset ja venäläiset naiset siivosivat ja me miehet teimme rakennustöitä. Lähes päivittäin joku pyysi toiselta vähäksi aikaa lainaan moottorisahaa, porakonetta, sirkkeliä, naulapyssyä, etc, ja aina sitä tuli välittömästi osapuolten kansallisuuksista riippumatta.

Hyvin usein riideltiin ja kirottiin, kun joku ammattilainen yritti tehdä työnsä liian aikaisin ja se olisi ollut toisen tiellä. Vähän aikaa huudettiin naamat punaisina, mutta sen jälkeen naureskeltiin, poltettiin yhdessä tupakit ja homma sovittiin. Yhdessä juotiin kaffetta niin ja tavattiin myös vapaa- ajalla.

Ruskea- ja mustanahkaisten, sekä varsinkin muslimien kanssa tuollainen olisi ollut täysin mahdotonta, koska kaikki olisi ollut mikroaggressiota ja talot olisivat jääneet rakentamatta. Tässä eräältä työmaalta kertomukseni Oodi rakentajille.