Pari kertaa vuodessa tapahtuvalla kunnon juopottelulla on monelle ateistille yhtä puhdistava vaikutus kuin katolisella synnintekijällä ripillä käynnistä. Muutaman päivän kankkusessa sitä on aika vahvasti silmätysten niin oman itsensä, naapureiden kuin myös työnantajansa kanssa. Katolisen suhde jumalaansa tosin vain vahvistuu ripin jälkeen, mutta ateistin tiet työnantajan ja läheistensä kanssa voivat pitkäksi venähtäneen nöyrtymissession jälkeen erota ikuisiksi ajoiksi. Rippipapin sijaan uskottoman itsetutkiskelussa läsnä on yleensä oma vaimo, tai sitten satunnainen seurue kapakissa. Äärimmäisen harvoin kuulee katolisen pahoinpidelleen tai peräti tappaneen rippi - isänsä, mutta ateisteille tällaista tapahtuu valitettavan usein. Näiden kahden erilaisen nöyrtymismallin suuret erot henkilövahingoissa johtuvat lähinnä siitä, että ammattiinsa koulutettu pappi tukee sovitukseen tähtäävää rippiä, tai sitten vain ratkoo verhon takana salaa sudokua, kun taas oma vaimo takertuu joka sanaan ja hyökkää raivokkaasti. Tässä on anteeksiannon ja tuomitsemisen raja päässyt pahasti hämärtymään. Monenlaiset kuntopiirit ja itsepuolustuskurssit käynyt suomalainen feministi on pyhään vihaan kohotessaan pelottava vastustaja lapsuutensa nöyryytyksiä ruotimaan keskittyneelle miesrauniolle. Varmastikaan ei ole ateistin naiselle mukavaa kuunnella juokaleen loputtomia horinoita, mutta tuskinpa koko ikänsä selibaatissa riutunut pappikaan nauttii firman juhlien yksityiskohtaisista naimakuvauksista. Varsinkaan, jos katuvan naisen ääni vielä kerran alkaa kiihkosta väristä." Tuliko tuo perkele vielä tänne kehumaan panemisillaan", ajattelee pappi tuolloin helposti ja on pian itsekin kusessa jumalansa kanssa.

Ripillä käydessään saa kaikki syntinsä anteeksi muutamalla avemarialla, kun taas pitkäksi venähtäneellä "joka miehen joogalla" tulee yleensä vain lisää sovitettavaa. Mutta nöyryyttä riittää sitäkin enemmän, krapulainen ihminen liikkuu seinän vieriä pitkin livahtelemalla vielä monta päivää kirkastumisensa jälkeen. Eikä ole ahkerampaa ja nöyrempää työntekijää, kuin viikon "Sodoman reissuaan" sovittava onneton ihmisraukka.

Mielestäni ihmisen tulee elää sen verran värikäs elämä, että kuolinvuoteella suoritettavaa rippiä vastaanottavaa pappia joudutaan vaihtamaan puolen tunnin välein.

Minulla oli nuoruudessani kaunis suhde erään naisen kanssa, mutta jostain syystä tiemme vain erkanivat ja hän perusti perheen toisen miehen kanssa. Pidimme kuitenkin säännöllisesti yhteyttä ja meidän kummankin tahoillamme erottua pitkistä suhteistamme rupesin taas tapailemaan tätä kahden lapsen äitiä. Tuntui kuitenkin vähän kuin olisi lämmitellyt vanhaa siskonmakkarakeittoa, josta toinen oli syönyt makkarat!

Ihmissuhdeongelmat pitää ratkoa terveellä järjellä, tai sitten terävällä kirveellä. Vanha peräpohjalainen sanonta. Ehkä.