Olen viime aikoina nähnyt erilaisia ohjelmia Niger-, Mekong- , ja Niilijokien varsilta ja niiden suurten vesivarojen käytössä on valtavia eroja.


Mekongjokea käytetään kaikkeen mahdolliseen: matkustamiseen, rahtiliikenteeseen, kalastamiseen, kalan ja äyriäisten kasvatukseen ja viljelysten kastelemiseen. Sen taloudellinen merkitys Vietnamille ja muille jokivarren maille on siis valtaisa.


Sen sijaan Nigerin ja Niilin hyödyntäminen on vähäistä ja valtavat vesimassat saavat rauhassa virrata mereen. Maailman suurimmista joista vain harvat laskevat enää mereen, koska niiden vesivarat käytetään jo matkan varrella. Ja miksi niiden pitäisikään mereen laskea, juuri merenpinnan nousuahan tässä eniten pelätään.


Egyptissä Niilin viljelyalue on keskimäärin vain 20 km leveä kaistale joen varrella ja Sudanissa aavikko alkaa heti Sinisen ja Valkoisen Niilin rannasta. Nigerjoen varrella sijaitsevat Mali ja Niger ovat maailman köyhimpiä maita, missä aurinko paistaa joka päivä ja mahdollisuudet maanviljelykseen ovat ihanteelliset, mutta tuon virran vesivaroja hyödynnetään vain minimaalisesti.


Malissa tosin on jonkinlaista kalateollisuutta, mutta Nigerissä vain tiettyyn vuoden aikaan naiset pyytävät joesta muutaman sentin pituisia sinttejä .


Sudanissa ja Nigerissä karjankasvattajien tärkein eläin on vuohi. Tämä kissan kokoinen elukka tuottaa parhaimmillaan kahvikupillisen maitoa päivässä, mutta syö suihinsa kaiken mahdollisen kasvillisuuden. Jos piikkipensaaseen ilmestyy pikkuinenkin lehti, niin alle minuutissa on vuohen karhea kieli sitä lipomassa. Miltähän Lapissa mahtaisi näyttää, jos porot söisivät kaiken eteensä tulevan kasvillisuuden, sekä vielä järsisivät taloista nurkkalaudat ja autojen roiskeläpätkin. 


Sata vuotta sitten Suomen kallioisille ja täysin vailla kasvillisuutta oleville ulkosaarille rakennettiin majakoita, minne majakanvartijat muuttivat perheineen ja kotieläimineen. Aluksi heinät kuljetettiin veneellä saariin, mutta pian sinne alkoi juurtua omaa kasvillisuutta ja nyt siellä huojuvat komeat metsät.


Näillä Afrikan mailla on siis loistava tulevaisuus, kunhan ensin rakentavat kunnon kastelujärjestelmät, pellot, kasvihuoneet ja rupeavat oikein teollisesti kalaa kasvattamaan. Saharan autiomaan pysäyttäminen ja aavikoitumisen estäminen tulevat siinä vähän niin kuin oheistuotteina. Ensimmäisenä pitää tietysti siitä helvetin vuohesta päästä eroon, vaikka se saattaa aluksi rankalta tuntuakin 


Maailman ruokapula vain pahenee ja maatalous on jo nyt houkutteleva sijoituskohde.