Suomen metsäteollisuudella on tunnetusti kunniakkaat perinteet. Meillä on huojuvista metsistä jalostettu vaneria, kartonkia, kirjoituspaperia, hienopaperia ja kaikenlaista mahdollista elintarvikkeiden pakkauspaperia. Setelipaperiakin on ilmeisesti prässätty, vaikka siitä ei ymmärrettävistä syistä kovin suurta meteliä ole pidettykään.


Jossain vaiheessa Suomi rupesi viemään aina enemmän paperikoneita ja aina se uusin oli edellistä suurempi maailman suurin. Siitähän olikin jo helppo päätellä miten tulee käymään. Tuhansille ja tuhansille paperimiehille se viimeinen omasta tehtaasta tullut paperi on sittemmin ollutkin irtisanomispaperi. Näiden presidentinvaalien äänestysliputkin valmistettiin jo Ruotsissa.


Suomalainen paperiteollisuus on tehnyt täyden ympyrän tässä jalostamisessaan, koska viimeisin keksintö on taas metrin halko. Nimittäin Helsinkiin suunnitellun uuden biovoimalan takia pitää vetää koko ruuhka- Suomen metsät sileiksi ja kannotkin kaivetaan maasta. Savuttava biovoimala rakennetaan luonnonsuojelullisista syistä, mutta jokin tässä kyllä nyt mättää.


Suomen kauppataseen vaje on paisunut jo lähes vuosien 1974-75 tasolle. Silloinhan Suomesta lähti joka vuosi 50. 000 ihmistä Ruotsiin töitä hakemaan.


Tuo 3. 600 miljoonan euron ulkomaankaupan vaje syntyy suurimmaksi osaksi energian tuonnista, kuten se syntyi noina nälkävuosinakin. Näin ollen UPM: n bio- dieselvoimalan kaltaiset laitokset olisivatkin nyt  kullanarvoisia kauppataseen tasapainottajia. Kotimainen energia korvaa ulkomaalaisen löpön tuonnin ja se parantaisi paperiteollisuuden kilpailukykyä, kun jätteestä saadaankin ajoneuvoihin polttoainetta. Iranin kriisin eskaloituminen voi vielä nostaa öljyn hinnan pilviin.


Tässä tullaankin sitten verotukseen, joka on se kaiken ydin ja musta aukko samalla kertaa. Jollain kumman tavalla noiden metristen halkojen polttaminen suojelee enemmän napajäätikköä kuin kotimaisen bio- dieselin polttaminen ja näin halonjalostusta tuetaan massiivisesti verovaroin.