Se, minkä te teitte Suomen rakennustyöläisille, se tullaan tekemään myös teille itsellenne! Joku näkee tuossa kaikuja Lars Leevi Laestadiuksen saarnoista ja minähän olenkin kotoisin sieltä Jokkmokk- Kautokeino- Petsamo Kultaisesta kolmiosta.

Tässä vaiheessa onkin syytä katsoa Rakennusliiton saartolistaa, jossa ainakin puolet saarretuista yrityksistä on Oü- loppuisia osakeyhtiöitä. Niissä työntekijät ovat kääntyneet Rakennusliiton muutaman kielitaitoisen toimitsijan puoleen palkkasaataviaan hakemaan. Kun kerrotte tuon saarrettujen virolaisten yritysten listan sadoilla, niin saatte jo aavistuksen siitä, kuinka paljon niitä Suomessa toimii.

Nämä yritykset maksavat palkat Viron sopimusten mukaan, yritys ja työntekijät maksavat veronsa sinne (Hah-hah!) ja he tuovat jopa omat eväät yleensä 10- päiväisiin työrupeamiin. Suomen eläkeläisten roskista kaivamat heidän oluttölkkinsäkään eivät kelpaa Suomessa.

Kymmenkunta vuotta sitten minulla oli käytössäni pienen rakennusfirman pakettiauto, joka toimi samalla liikkuvana työkaluvarastona. Joku perjantai pomo soitti ja pyysi minua viemään viidelle kirvesmiehelle työkalut Niittykummun metroaseman rakennustyömaalle. Sieltä oli samana päivänä pantu pois 40 virolaista, koska heidän yrityksensä papereissa oli paljon epäselvyyttä.

Minä sitten ajoin maanantaiaamuna työmaalle ja paikalle saapuneet tutut miehet saivat moottorisahat, sirkkelit, naulapyssyt, etc. Tuossa firmassa oli periaatteen vuoksi vain kantakirjasuomalaisia miehiä. Innokkaina nämä kortistosta pelastetut miehet lähtivät sitten rakentamaan kotimaataan, kuten suomalaiset miehet ovat aina lähteneet ja aina he ovat myös arkiset kotiaskareensa jättäen lähteneet torjumaan metsäpalojen punaista paholaista, kuten myös idästä rajan yli rynnivää punaista paholaista.

Mutta jo viikon kuluttua pomo soitti ja pyysi hakemaan pois nuo työkalut ja teräspakit. Nuo 40 virolaista olivat tulleet takaisin uuden firman uusilla papereilla ja se tiesi taas suomalaisille kyytiä kortistoon. Nöyrinä he alistuivat kohtaloonsa, kuten suomalaiset ovat aina nöyrästi lähteneet sotimaan Ruotsin ja Venäjän puolesta ja vielä tänäkin päivänä suomalaiset opettelevat nöyrästi täysin turhaa entisten vallanpitäjien pakkoruotsia.

Mutta tämä oli vasta esileikkiä järkyttävälle loppunäytökselle, jossa Suomi muuttuu tytäryhtiötaloudesta pitkällä digiloikalla renkipoikataloudeksi.

Kuvitellaanpa, että Suomi saisi 36 miljardia puhdasta nettorahaa tuosta EU: n elvytyspaketista. Silloin kansa tanssisi kaduilla ja hallituksen kannatus olisi 92%. Mutta näinhän ei ole, eikä tule tapahtumaan.

Väestömäärään suhteutettuna miljoonan asukkaan Viro kuitenkin saa sellaisen potin ja Puolakin saa Suomen budjetin (velalle rakennettu) verran puhdasta nettorahaa.

Suomessa jo 20% palvelualan yrityksistä odottaa konkurssia seuraavien kolmen kuukauden aikana. Muilta aloilta ei ole edes kysytty, mutta eiköhän siellä tilanne ole lähes samankaltainen. Yksikään yritys ei ajaudu konkurssin koronan takia, sanoo Sanna Marin. Se on kuitenkin PASKAPUHETTA, kuten Ylen hyvän keskustelukulttuurin johtotähtenä toimivalla opetusministeri Li Anderssonilla on tapana hiljentää poliittiset vastustajansa.

Suomessa on nyt ollut voimassa konkurssien hakukielto, mutta sen jälkeen rytisee ja kovaa. Tuhannet ja tuhannet palvelualan, kaupan alan, konepajat, tunturihotellit ja monet muut yritykset myydään pakkohuutokaupassa irtaimistoineen, koneineen ja kiinteistöineen aivan pilkkahintaan. Virolaiset ja puolalaiset eivät pysty käyttämään noita valtavia summia kotimaissaan, joten he ostavat näitä suomalaisia yrityksiä nipuissa ja kerppuina. Nämä ulkomaiset yritykset saavat valtavat ympäristö- ja koronatuet, joiden rinnalla Suomessa jaetut tuet ovat vain kolikoita.

Konkurssiin menneiden suomalaisten yritysten työvoima on jo irtisanottu, joten tiloihin tulevaan ulkomaiseen yritykseen saapuvat virolaiset ja puolalaiset työntekijät omien maidensa palkoilla ja veroilla. Puolassa on jo miljoona ukrainalaista, joilla on oleskelu- ja työlupa Schengen alueelle, joten heitä saapuu kymmeniä tuhansia Suomeen yrityksiä pyörittämään.

1990- luvun laman jälkeen Suomen roskapankki Arsenal myi suomalaisten velat norjalaiselle yritykselle ja kauppahinta oli vain 4% velkasummasta. Sen jälkeen tuo norjalainen yritys ja kaikenlaiset perintäyhtiöt ovat kymmenien vuosien aikana kiskoneet tuhansia kertoja kauppahintaa enemmän rahaa ja omaisuutta velkoihin joutuneilta suomalaisilta.

Jotain samanlaista on jälleen edessä, jollei nyt ihmeitä tapahdu.

Meilahden sairaaloita hallitseva Hus ilmoiti viikko sitten irtisanovansa 150 konekirjoittajaa, koska digitaaliset härpäkkeet muuttavat jo lääkärin sanelun valmiiksi tekstiksi. Siinä pikkuisen esimakua siitä paljon puhutusta digiloikasta ja kertokaa taas tuokin 150 vaikkapa tuhannella.