Puheet city- vihreistä eivät ole tuulesta temmattuja, sen todistaa Vihreän liiton entinen kansanedustaja Rosa Meriläinen blogissaan.


Varjelkoon Vapaa-ajattelija minua siltä kohtalolta, että omistaisi oman mökin jostain jorokorvesta. Ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, joiden kohtalo on ollut syntyä johonkin Pieksämäelle, Kouvolaan, Riihimäelle tai Raisioon. Minkäs sitä ihminen juurilleen mahtaa, joten jotenkin sitä oudosti viihtyy kotikunnassaan vaikka se olisi miten ankea. Mutta mitä ideaa olisi lähteä lomalle johonkin muuttotappiokuntaan, jossa ei erkkikään viihdy?

Helsinki on sentään oikeasti kaunis kesäkaupunki. Yleensähän kivoiksi kesäkaupungeiksi sanotaan niitä lohduttomia persläpiä, jotka ovat muina vuodenaikoina sietämättömän ahdasmielisiä ja umpitylsiä, mutta kesähelteillä tämä karu totuus pääsee edes hetkeksi unohtumaan.

Mökki-ihmiset väittävät kaipaavansa luonnon rauhaa, mutta näkisi vaan. Samat pelit ja vehkeet sitä on mölyämässä sielläkin, työleirin keskellä. Seesteiset hetket ovat hyttysen ininää huussin tyhjennystalkoiden ja puusouvin välissä. Luonto kuuluu metsään, minä en.


Tässähän ei olisi sinänsä mitään väärää ja ongelmallista, mutta kun nämä city- vihreät ovat aina tunkemassa nenäänsä maaseudun asioihin. Ja aina kieltämässä ja estämässä kaikenlaista elinkeinon harjoittamista ja vapaa- ajan viettoa, ei koskaan mitään sellaista mistä saataisiin jonkinlaista lisää hyvinvointiin ja bruttokansantuote kasvaisi. Pentti Linkolalla on sentään terve suhtautuminen luontoon, mihin hän laskee ihmisenkin kuuluvan.


  Rosa Meriläisellä on kuitenkin räväköitä kolumneja, ja eräässä kirjoituksessaan hän arvosteli vihreiden epätasa- arvoista politiikkaa. Heillä kun käytetään valtavasti rahaa naisehdokkaiden tukemiseen, vaikka puolue on jo muutenkin muuttunut pelkästään naisten puolueeksi. Vihreiden mieskansanedustajien puoluetuesta 12% siirretään naisten käyttöön, mikä vesittää kaikki höpinät tasa- arvosta. Heillähän on 4 miestä ja 9 naista kansanedustajina. Eihän siinä mitään, Suomessa voisi aivan hyvin ollakin naisten puolue, mutta se pitäisi myös julkisesti ilmoittaa.


Onhan se kuitenkin niin, että suomalaista luontoa hoitavat ja varjelevat parhaiten maaseudulla asuvat ihmiset ja heidän etujaan ajaa parhaiten tämä paljon parjattu Keskusta, ei siitä mihinkään pääse. Ilman Kepua ei olisi mitään hajasijoitusta, vaan kaikki verorahoilla maksettu hallinto, tutkimus ja muu yleiskiva olisi Helsingissä. Kaikki muun Suomen palvelut näivettyisivät, vaikka Suomen bruttokansantuotteesta se netto- osa tuotetaan juuri noissa Rosan mainitsemissa perslävissä. Tuossa itärajan takana on hyvä esimerkki: Venäjällä voitot kaikkien luonnonvarojen myynnistä ja teollisuuden tuotannosta kahmitaan Moskovaan, Pietariin ja muutamaan muuhun loiskaupunkiin, ja maaseutu muistuttaa Suomea sata vuotta sitten.

 

Esitän pienen esimerkin siitä, miten helsinkiläisten osuus Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu:

 Helsinkiläinen kaupparatsu soittaa palvelevaan elimeen. He sopivat ajan ja kaupparatsu matkustaa huoran luo. Palvelutapahtuman jälkeen tulee riita rahasta ja soitetaan poliisi. Nainen lukittautuu vessaan ja hänet saadaan ulos vasta palokunnan avulla. Mikäli hän on ulkomaalainen, niin paikalle tulee pitkä rivi sosiaalityöntekijöitä ja muita alan asiantuntijoita. Kaupparatsu joutuu raastupaan seksin ostosta ja siellä korkeasti koulutetut ja kalliisti palkatut tuomarit ja asianajajat puivat tapausta.

 

 Tässä esimerkissä mainittujen taksikuskin, poliisin, palokunnan, sosiaalivirkailijoiden, asianajajan,tuomarin ja monien muiden tapauksen työllistämien ihmisten työ lasketaan mukaan Suomen bruttokansantuotteeseen. Huoran osuutta ei lasketa miksikään, vaikka hänen luonnonvaroistaan nautiskeltiinkin.


Helsinkiläiset kehuvat aina pääkaupunkiseudulla tehtävän kolmannes Suomen bruttokansantuotteesta ja tuolla esimerkillä halusin vain osoittaa miten se tehdään. Ei täällä kynnetä maata, ei kaadeta humisevia metsiä, eikä valmisteta komeita leikkuupuimureita ja metsäkoneita ulkomaille vietäväksi.