Kamala luonto- ohjelmassa yli kymmenmetrinen boakäärme nielaisi kauriin. Sarvineen, karvoineen, sorkkineen ja saparoineen tuo niljakas matelija hivutti sisuksiinsa elävän ja kauhistuneen näköisen pikku- Bambin. Tästä tulikin heti mieleeni suomalainen kansanedustaja. Tästä boasta siis, Bambista vähemmän.

 

  Ei minulla nyt sentään noin synkkä kuva ole kotimaisista parlamentaarikoistamme. Voin heti suoralta kädeltä sanoa kunnioittavani Erkki Tuomiojaa, Anssi Joutsenlahtea, Ben Zyskowiczia, Osmo Soininvaaraa, Markus Mustajärveä, Jyrki Yrttiahoa  ja lukemattomia muita kansanedustajia. Naisedustajiakin kunnioitan, mutta tuo seksuaalinen häirintäpykälä on sen verran venyvä käsite, etten voi heitä julkisesti mainita. Jostain syystä olen kuitenkin aina arvostanut Sirpa Pietikäistä.

 

  Tarkkasilmäinen Suopon nettipoliisi huomasikin varmasti heti, että nämä mainitsemani kansanedustajat ovat monista eri puolueista ja siinä onkin tämän aamun pihvi. Minun laillani vain harva suomalainen kokee enää kannattavansa mitään tiettyä puoluetta. Me suomalaiset olemme sitoutumattomia, konstaapeli Mähönen! (Vihakirjoitustakin kyllä tulee, älä hätäänny).

 

  Jonkun pitäjän arvostetun miehen/naisen lähtiessä yhteisönsä pyynnöstä pyrkimään kansanedustajaksi hän joutuu aina ensimmäiseksi valitsemaan jonkin puolueen, koska se on ainoa mahdollisuus päästä eduskuntaan. Boakäärmeen lailla hän joutuu nielemään koko puolueohjelman ja sitä julkisesti kehumaan, vaikka joissakin kohdin aivan oksennusta pukkaisi.

 

  Tällähän ei ole sinänsä mitään periaatteellista merkitystä, koska vaalien jälkeen puolueet aina hylkäävät nuo mahtipontiset ohjelmansa ja mummojen silmiin kyyneleet nostattaneet kauniit lupaukset. Viime vaalien jälkeen räikein esimerkki oli vasemmistopuolueiden takinkääntötaksvärkki tässä Kreikan tukemisessa. Monipuoluejärjestelmässä on tietysti tehtävä kompromisseja, mutta hyvin usein se henkilökohtainen ura näyttää tärkeimmältä. Eduskunnan jälkeisten rahakkaiden ja vähätöisten valtionhallinnon palkkiovirkojen varmistelu on vakiintunut maan tavaksi. Ceausesculaista, hyvin ceausesculaista on Suomen politiikka.

 

  Kunnallisvaaleissa jo suurella osalla edustajista on puoluekannan perässä liite sitoutumaton (sit ) ja se pitäisi sallia eduskuntavaaleissakin. Populismi tulee latinan kielen sanasta populus ( kansa) ja Wikipedian mukaan se tarkoittaa kansankiihottamista. Minun mielestäni se voi tarkoittaa myös kansan tahdon seuraamista. Jos ei lähes kaikilla mittareilla maailman parhaaksi valtioksi kutsutun Suomen kansalaisten ääntä ja tahtoa voida kunnioittaa, niin liitytään sitten vaikka takaisin Venäjään ja ruvetaan taas ryssiksi (Mähönen!).

 

  Perussuomalaisten menestys johtui juuri tästä sitoutumattomuudesta ja edustajien tulemisesta kaikista vanhoista puolueista ja kaikista yhteiskuntaluokista. Sen suurimmaksi ansioksi katson Suomen poliittisen mutalammikon hämmentämisen ja sen takia vanhatkin puolueet joutuivat ryhdistäytymään. Ehkä siitä vielä joskus tulevaisuudessa syntyykin jonkinlainen puolueisiin sitoutumaton oppositio, jonne Vasemmistoliitosta erotettujen Mustajärven ja Yrttiahon kaltaiset nomenklatuurin hylkäämät edustajatkin voivat liittyä. Tulevaisuudessa joskus sitten, saas nähdä vaan perkele!.