Eikö olekin merkillistä, että joidenkin uutisten perusteella rupeaa tutkimaan jotain vierasta kieltä ja huomaakin osaavansa sitä! Näin minulle on nyt kuitenkin käynyt.

Opiskelin nimittäin kauan sitten ihan aivovoimisteluna venäjää kansalaisopistossa ja tänä iltana huomasin ukrainan kielen olevan hyvin lähellä sitä. Ukrainan kielen sanastosta peräti yli 60% on samoja kuin venäjässä. Googlailin satunnaisesti pitkän rivin erilaisia arkipäivän lauseita ja asioita ukrainaksi ja lähes aina natsasi oman heikon venäjäni kanssa.

Jossain lehdessä nimittäin eräs venäjää yliopistossa opiskellut nainen valitti, kun koko opiskelu on mennyt aivan hukkaan. Eihän se hukkaan ole mennyt, jos ukrainan kielessä samoja sanoja on kaksi kolmannesta, ukrainalaisista kolmannes on venäjänkielisiä ja siellä puhutaan ihan yleisesti molempien kielten sekakieltä, suržykia.

Meinaan vaan, että Ukrainan sodan jälkeen siellä alkaa valtaisa jälleenrakennus ja silloin suomalaiset firmat tarvitsevat kielen osaajia. Lisäksi Suomessa on jo 50. 000 ukrainalaista lasta ja naista, joista suuri osa tulee jäämään tänne pysyvästi. Osa lähtee siis takaisin, mutta vastaavasti jäävien perheiden miehet palaavatkin rintamalta tänne asti. Siinä saamme sitä kaivattua ahkeraa ja koulutettua työvoimaa, jota meiltä puuttuu. Ja heille tietysti opettajia ja tulkkeja.

Poikani luki aikoinaan teininä paksuja englanninkielisiä kirjoja, joten kehotin häntä kielistä kiinnostuneena opiskelemaan myös venäjää. Sen hän tekikin, mutta Ukrainan sodan alettua minua lievästi sanoen kadutti neuvoni.

Itselleni tämä löytämäni uusi kielitaito on myös hieno asia, koska tuohon parin sadan metrin päähän tulleessa vastaanottokeskuksessa on ainakin aluksi pelkästään ukrainalaisia naisia ja lapsia. Olen bussipysäkillä ja satunnaisissa kohtaamisissa yrittänyt keskustella heidän kanssaan englanniksi, mutta eiväthän he sitä osaa.

Nyt Tatjana ja kumppanit tulevat yllättymään, kun tervehdinkin heitä ukrainaksi ja latelen vielä kohteliaisuuksia päälle. Ja varsinkin lapsia tulee naurattamaan kömpelö ukrainani, mutta mikäs sen parempaa kuin iloinen nauru kotinsa ja kotimaansa menettäneille lapsosille.