Hesarissa Paavo Rautio kirjoittaa kolumnin otsikolla Saksan selkäranka on tehty seteleistä. Ensin luulin lehden tulleen jo tässä blogissa 16 vuotta vetämälleni linjalle, mutta eihän se tietenkään niin ollut. Hesarin harjoittamaan vastuulliseen tiedonvälitykseen kuuluu myös sensuurin paksun verhon raottaminen sitten, kun katsoo kansan olevan kypsä ymmärtämään tiettyjä asioita.

Jutussa oli kuitenkin yksi erittäin mielenkiintoinen kohta:

Der Spiegel käsitteli erityisesti ”lainaa”, jonka natsit ottivat väkisin Kreikan keskuspankista vuonna 1942 maksaakseen sotimisen kuluja. Lehti kyseli, onko nykyinen Saksa vastuussa miljardien eurojen arvoisen lainan takaisinmaksusta. Saksa tulkitsi, että ei tietenkään ole. Der Spiegel kertoi kreikkalaisten selvitysten perusteella, että ei asia noin selvä ole.

Eräässä vitsissä hiiri nai norsua, mutta tuon kappaleen perusteella ymmärrämme vitsien olevan aivan eri asia kuin käytännön politiikka.

Tuosta Saksan ja Kreikan tulkintojen erosta löytyy kuitenkin yhtymäkohta Suomen tyttöhallituksen harjoittamaan politiikkaan. Se kun on ottanut miljardien lainoja jakaakseen lahjamuotoista apua gepardihatuille, mutta siirtänyt ne lainat budjetin ulkopuolelle.

Ministerivastuulaki määrittelee kuitenkin tarkasti näiden velvollisuudet ja oikeudet, joten jokaisen Suomen valtion nimiin otetun lainan täytyy näkyä myös budjettikirjassa. Näin ollen budjetin ulkopuolelle epämääräisesti siirretyt lainat katsotaan tyttöministerien henkilökohtaisiksi lainoiksi, joista heidän on vastattava omalla perseellään. Summat ovat tosin niin suuria, että heidän kannattaisi kyllä yrittää neuvotella jotain kevyempää maksutapaa.

Paavo Lipponen on nyt yli kuusi viikkoa seurannut jännityksellä Ukrainan sotaa ja eilen hän jo vihjaisi kenen arvelee voittavan sodan. Hän nimittäin ilmoitti kannattavansa Suomen Nato- jäsenyyttä.

Paavo ja Päivi Lipponen ovat kokeneita poliitikkoja, joiden pitkällisen harkinnan tulos vaikuttanee myös suomalaisten mielipiteisiin. Tai harkinta ja harkinta; ehkä olivat vain yrittäneet maksaa ruplilla apteekissa.

Vai olivatko sitten nähneet tämän kuvan, jossa ukrainalainen, mutta Putinia kannattanut oligarkki on käsiraudoissa.

Paavo Lipponen on tosin enemmänkin olikarkki, koska hänen Putinin ja Saksan kaasukaupoista saamansa kymmenet miljoonat ovat vain karkkirahoja oikeiden oligarkkien miljardien rinnalla. Jo Putinin tytär voisi ostaa Paavon kuin sian Viipurin torilta, kuten isänsä muuten ostikin.

Paavo ja Päivi Lipponen eivät kuitenkaan ole laittaneet kaikkia muniaan yhteen koriin, mikä viisaus on nyt kantamassa vielä hedelmiä niiden kaasurahojen päälle. Tämä savolaisella naurismaalla varttunut pariskunta rupesi nimittäin ruotsinkieliseksi Päivin ensimmäisen miehen (Hertzberg) mukaan ja laittoivat jopa lapsensa ruotsinkieliseen kouluun.

Näin he palvelivat jo kahta entistä siirtomaaherraa, mutta Paavo halusi siihen vielä kolmannen tukijalan varmistamaan perheensä äveriään ja korkeiden palkintovirkojen täyttämän tulevaisuuden. Hänellä ei tietysti käynyt edes mielessäkään nojautua Suomen kansaan, vaan hän yksinkertaisesti talutti Suomi- neidon tukasta vetäen Euroon ja sai sillä EU- Saksan (vrt. Suur- Saksa) siunauksen. Niinpä Bobrikov ja Juudas Iskariot ovat pikkutekijöitä ”meidän” Paavon rinnalla.

Suomen pääministeri Sanna Marin on huomenna menossa neuvottelemaan Ruotsin pääministeri Magdalena Anderssonin kanssa ja nimenomaan yhteisestä Natoon menosta. Andersson saattaa hyvinkin painottaa Ruotsin "tuhatvuotista" puolueettomuutta ja humaania ihmisoikeuspolitiikkaa, mutta silloin Marin voi esitellä hänelle näitä vuodelta 1939 olevia sosiaalidemokraattisen Aftonbladetin sivuja. Ehkä joku Putinin seuraaja saa vielä yllivallan Euroopassa ja silloin "puolueeton" Ruotsi tekee saman kuin Hitlerin kanssa. Ruotsi mm. karkotti Hitlerin painostuksen takia maasta turvapaikkaa etsineen Norjan prinsessa Märthan.