Nyt on ollut kova kohu noista kielitaidottomina koulunsa aloittavista mamu- lapsista. Suomessa on jo jaettu tuomioita pahoinpitelystä, jos vanhemmat ovat laiminlyöneet pienen lapsensa hammashoidon. Samalla tavalla mamu- vanhempien kohdalla olisi Suomessa syntyneen lapsen lähettäminen kielitaidottomana kouluun katsottava törkeäksi pahoinpitelyksi. Lapselle on hirveä nöyryytys joutua kouluun täysin suomea osaamattomana, kun monet luokkatoverit osaavat jo lukea ja kirjoittaa.

Nyt syytellään Suomea ja suomalaisia epäonnistumisesta näiden kielitaidottomien lasten kanssa ja oikein kilpaillaan siitä, kuinka paljon rahaa sen ongelman ratkaisuun pitää syytää. Vaikka paine pitäisi suunnata lasten vanhempiin, kuten tuossa hammashoidossa. Tosin pikkutyttöjen silpomisesta islamin nimissäkään ei rangaista ja tämä naisten hallitus nimenomaan esti lain uudistamisen.

Oman kokemukseni mukaan joskus paras tapa kotouttaa mamua on uhata lyödä tätä vasaralla päähän. Tämä minun metodini vaatii ehkä pienen lisäselvityksen, joten kerronpa tarinan eräästä ulkomaalaisesta työkaveristani.

Vuosia sitten minulla oli samassa firmassa ja samalla työmaalla inkeriläinen työkaveri. Hän oli asunut jo yli kymmenen vuotta Suomessa ja puhui sujuvaa suomea. Silti hän ikään kuin eli enimmäkseen siellä Venäjällä ja vierailikin vähintään kerran kuussa vanhempiensa luona Pietarissa.

Tämä mies ihaili puna- armeijaa, Neuvostoliittoa ja etenkin Putinia hän ihali rajattomasti. Työmaallakin hän tuli toivottamaan meille suomalaisille hyvää voitonpäivää ja hyvää puna- armeijan päivää. Minä tietysti heti kysyin: Missä helevetissä se sinun Neuvostoliitto on nyt ja se sinun puna- armeijahan makaa saksalaisten rakentamissa parakeissa Venäjällä, kun saivat Itä- Euroopasta äkkilähdöt.

Tämä nuori mies venäläisine vaimoineen katsoi ilmeisesti mamuille tyypilliseen tapaan vain Venäjän satelliittikanavia, eikä hänellä ollut mitään käsitystä suomalaisesta yhteiskunnasta. Molemmat kävivät kuitenkin töissä ja heidän lapsensa oli päiväkodissa. Ilmeisesti lapsi oli oppinut suomen kielen liian hyvin ja tullut liian suomalaiseksi, joten hänet oli laitettu opiskelemaan omaa kieltään ja siis venäjää.

Kävin tämän minua selvästi nuoremman miehen kanssa usein poliittista väittelyä ja joskus hyvinkin kovin sanoin. Yhden kerran jouduimme tekemään pidemmän jakson töitä yhdessä ja hän vain jankutti koko ajan sitä Neuvostoliiton ja Putinin hyvyyttä. Lopulta kyllästyin ja sanoin politiikan puhumisen työajalla olevan kiellettyä ja varsinkin, kun minä en sitä halua kuunnella.

Mies ei kuitenkaan uskonut, joten sanoin: Sano nyt perkele vielä kerrankin jotain siitä Putinista ja puna- armeijasta, niin minä lyön vasaralla ohimoon! Mies kuitenkin uskoi kerralla vanhemman kirvesmiehen lausuntoa.

Kerran hän väitti kivenkovaan, että jatkosodan aikana saksalaiset olivat pultanneet suomalaiset sotilaat ketjuila kallioon, etteivät nämä pakenisi! Sanoi jossain elokuvassa asia todistetun ja yhdessä Ville Haapasalon humoristisessa elokuvassahan oli tosiaan sellainen kohtaus. Silloin vasta käsitin, kuinka Suomessa vakituisesti asuvat mamut voivat olla täysin vailla mitään tietoa Suomen yhteiskunnasta ja historiasta.

Yleensä me kyllä sitten jälkeenpäin yhdessä naureskelimme näille pienille riidoillemme. Monena jouluna ja uutena vuotena hän tekstarilla toivotti minulle hyvät pyhät ja minä tietysti toivotin samaa hänen perheelleen.