Minulla on nyt muutaman vuoden ollut käytössäni Soneran Koti- Tv, jossa televisio- ohjelma tulee Internetin kautta. Se vaatii uudet digiboxit ja reitittimen, mutta ne sai Soneralta muistaakseni ilmaiseksi. Ej ole kallis.

 

Tässä Koti- Tv: ssä on sisäänrakennettu videovuokraamo ja se on kätevä. Aikaisemmin en koskaan vuokrannut filmejä, koska niiden hakemisessa ja palauttamisessa on aina oma vaivansa. Soneralla on tolkuttoman laaja valikoima jännitystä, komediaa, draamaa, dokumentteja, enkä ole vielä ehtinyt katsoakaan mitä kaikkea siellä voisi olla. Sisällysluettelon läpi plaraaminenkin veisi ainakin yhden työviikon.

 

En ole koskaan ollut mikään elokuvafriikki, mutta nyt on tullut katseltua ehkä keskimäärin 1- 3 elokuvaa kuukaudessa. Yksin tai poikani kanssa olemme aina silloin tällöin vuokranneet noita 2- 4 euroa maksavia filmejä.

 

Tässä nyt ei sinänsä ole vielä mitään ihmeellistä, mutta tänään Wallanderia katsoessani tajusin minun/meidän vuokranneen lähes pelkästään ruotsalaisia filmejä. Minusta on jossain elämäni vaiheessa tullut ruotsalaisfriikki.

 

Asuin aikoinaan Ruotsissa reilut neljä vuotta. Sanotaan ihmisen sielun painavan 21 grammaa, koska ihmisen kuollessa hänen painostaan häviää sen verran. Muuttaessani pois Ruotsista en käynyt puntarissa laivaan noustessani, enkä taas Suomeen tullessani, mutta epäilen itsestäni jääneen tuon 21 grammaa Tukholmaan. Ruotsalainen yhteiskunta ja ruotsalaiset ihmiset olivat vieneet sieluni!

 

Tuo sielun 21 grammaa on tietysti täyttä huuhaata, mutta on hauska huomata mitä kaikkea ihmiset joutessaan keksivät.

 

Viihdyin hyvin Ruotsissa ja se tuntuu lähes toiselta kotimaalta, mutta silti ihmettelen. Ruotsalaiset dekkarit Johan Falk, Wallander ja Beck ovat suosikkejani. Niissä on enemmän draamaa kuin amerikkalaisissa draamaelokuvissa, eikä niissä ammuskella turhanpäiten. Lisäksi niissä on hyvin usein suomalaisia näyttelijöitä ja yleensä rosvon roolissa. 

 

Eräässäkin filmissä suosikkinäyttelijäni Samuli Edelmann ammuttiin venäläisenä rosvona, mutta ei se tuntunut yhtään pahalta. Vastaavanlainen teko saksalaisessa filmissä olisi tuntunut natsilta ja venäläisessä rainassa suorastaan rasismilta.

 

Näissä ruotsalaisissa dekkareissa naispoliisit ovat aina seksikkäitä ja niissä on voimakas eroottinen lataus. Mies- ja naispoliisit menevät myös sänkyyn keskenään, mutta työaikana he eivät harrasta seksiä. En tosin paheksuisi sitäkään.

 

Näin EU: n ja euron kriisin syvetessä ihmisen alitajunta ilmeisesti tekee työtään ja tutkii muitakin mahdollisuuksia.