Ensimmäistä kertaa pitkän elämäni aikana olen huomannut kannattavani istuvaa hallitusta.

Juha Sipilän Kolmen Leijonan SOS- hallitus ( Save Our Sote ) sentään tekee jotain, verrattuna vaikkapa Kataisen/ Stubbin kahteen aikaisempaan hallitukseen. Tai tekiväthän ne korvaamattomat vahingot Suomen valtiolle ja ajoivat EU: n etua kaikissa asioissa, mutta sitä ei lasketa.

Olen huomannut itselleni muodostuneen täyden 100% luottamuksen pääministeri Juha Sipilään ja työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmiin. Niin ministereinä kuin ihmisinä ja poliitikkoina muutenkin.

Suomen puoluekenttä nyt vain on sellainen, ettei sitä kenenkään unelmahallitusta tule koskaan. Eduskuntavaaleilla on vain suuntaa antavaa merkitystä, koska se uusi hallitus ja sen ohjelma voivat olla sitten aivan mitä vaan. Mukaan tulleet satiaispuolueet ( Rkp, vihreät ja pinkkivihreät ) voivat sanella puolet hallitusohjelmasta, kuten nyt Kataisen/Stubbin mäyräkoirahalllituksessa.

Ei tuollaista Sotea nyt voida ruhjoa kasaan muutamassa kuukaudessa, se on niin valtava asia. Valmiinakin sitä joudutaan varmasti säätämään vielä monta kertaa ja silti monet valittavat.

Huomasin hallituksen ohjelmassa myös vesiviljelyn ( kalankasvatus ) tehostamisen. Suomessa kalankasvatuslaitoksen maksimikoko on määrätty niin pieneksi, että pakollisen ( ja tarpeellisen ) vedenpuhdistamon rakentamisen jälkeen touhu on täysin kannattamatonta. Ruotsissa ja etenkin Norjassa nuo maksimikoot olivat kymmeniä kertoja suuremmat. Nykyiset kiertovesijärjestelmillä toimivat kalankasvatuslaitokset eivät saastuta yhtään ja ovat siis ainutlaatuisen ekologisia. Kilo rehua tuottaa kilon kalaa, mutta kilo naudanlihaa vaatii jo viisi kiloa rehua. Miettikää sitä hiljaa mielissänne!