Jälleen kerran omasta maakuvastaan tarkka Suomi on saanut epäedullista mainetta kansainvälisessä tutkimuksessa, jonka mukaan olemme yksi Euroopan rasistisimpia kansakuntia!

Ja jälleen kerran huonon tuloksen takana näyttävät lehtihaastattelujen perusteella olevan ne samat pienet kansanryhmät, jotka korkealla rikollisuudellaan huonontavat myös Suomen mainetta Euroopan turvallisimpana maana. En mainitse tietenkään mitkä kansanryhmät, koska se olisi kaamea viharikos ja sen kanssa juostaisiin heti EU: n ihmisoikeustuomioistuimeen vaatimaan Suomelle rangaistusta ja boikottia (Arapit ja somput varsinki! Suom. huom.)

Helsingissä suomalaiset naiset eivät mene ensimmäiseksi musta- tai ruskeaihoisen taksinkuljettajan kyytiin, koska niin monet sen tehneet naiset on raiskattu. Se on törrrkeetä, koska meillä on kuitenkin hyvä terveydenhuolto, joka takaa uhreille pitkät terapiat ja he voivat jäädä pitkälle sairaslomalle tai varhaiseläkkeelle!

Kerronpas pari esimerkkiä monikulttuurisuudesta ja omasta rasismistani. 

Kerran menin kirjastoon illalla puoli tuntia ennen sulkemisaikaa skannaamaan erästä tärkeää ja kiireellistä todistusta. Isossa tietokonehuoneessa oli neljä pitkää kaksoispöytäriviä, joissa kymmeniä koneita. Olin ensin siellä yksin, mutta sitten neljä alle 20- vuotiasta somalityttöä tuli juuri minua vastapäätä olevalle koneelle.

He kerääntyivät kaikki sen yhden koneen ympärille ja alkoi valtava kikatus ja äänekäs pulina. Kuuntelin aikani, mutta sitten näytin parin metrin päässä seinällä olevaa HILJAISUUS- kylttiä ja kerroin kohteliaasti itselläni olevan erittäin kiireellinen ja keskittymistä vaativa tehtävä meneillään. Mehän tehdään ihan mitä huvittaa ja sille sinä et voi yhtään mitään, vastasi yksi heistä puhtaalla suomen kielellä. Keräsin siis paperini ja lähdin.

Olin siihen asti kuvitellut huivipäisten somalityttöjen olevan samalla tavalla kilttejä kuin suomalaiset, virolaiset ja venäläiset tytötkin, mutta se harhaluulo katosi hetkessä. 

Toisella kertaa istuin kirjastossa lukemassa Hesaria alle pari metriä pitkällä lukupöydällä. Siihen tuli sitten kolme parikymppistä somalimiestä, jotka kerääntyivät pöytäni ympärille ja eräs heistä jopa istui toisella pakarallaan lukupöydälläni. Ja tietysti alkoi äänekäs pulina ja naurunremakoita.

Huomautin heitä asiallisesti kirjaston silloin vielä voimassa olleesta HILJAISUUS- vaatimuksesta, Et sä tosiaan osaa enää lukea, jos me puhutaan tässä ja muuta pilkkaa, sekä riidan haastamista alkoi heti tulla oikein kolmen miehen voimalla. Vaikka olin varmasti jo heidän isiensä ikäinen tai vanhempi, kuten oli myös tuossa somalityttöjen tapauksessa. Hain siihen sitten kirjaston naisvirkailijan, joka ilmeisesti valitti noille somaleille minun olevan kauhea natsi ja he poistuivat.

Onhan minulla ollut paljon vakavampiakin "kohtaamisia" näiden rasismista ruikuttavien arabien ja somalien kanssa. Väkivallan ja ryöstön uhkaa täysin tuntemattomilta muslimimiehiltä, joista tapauksista olen tässä blogissani kertonutkin.

Meiltä suomalaisilta ei tietysti kysytä koskaan kokemastamme rasismista, mutta noilta ym. seitsemältä somalinuorelta sitä voidaan kysyä ja silloin he kertovat kokeneensa julmaa rasismia kirjastossa.

Suomessa asuu vakituisesti lähes 100. 000 venäläistä, jotka näin Ukrainan sodan aikana kokevat varmasti joskus myös asiatonta käytöstä suomalaisten taholta. Eivät he silti tee asiasta suurta numeroa, koska järkevinä ihmisinä he hyvin ymmärtävät joidenkin mummelien ja muiden äkäiset puuskahdukset.

Ahkerilla ja kunnollisilla venäläisillä on kuitenkin Suomessa hyvä maine ja he ovat sopeutuneet ja sulautuneet elämään hyvin valtaväestön keskellä. Eivät he edes halua mitään erikoisetuja tai perinteisen tasa- arvon romuttanutta naurettavaa YHDENVERTAISUUTTA (positiivinen rasismi). Minulle pitä anta heti auto ja asunto Tapiola, miksi vain valkoisilla olla auto ja asunto Tapiola!