Asuntoni lähelle työntyy suojainen merenlahti, jonka rannoilla on monia lintutorneja, venesatamia ja uimarantoja. Tuossa lahdessa on lisäksi monia saaria ja niitä yhdistäviä siltoja, joiden kautta voi kiertää lähes 15 km pitkän kävelyreitin ja tuon matkan voi vaeltaa koko ajan rantoja seuraillen. Toisessa päässä on vielä laajan luonnonsuojelualueen yli rakennettu 2.4 km matkalle pitkospuut ja etenkin sillä osuudella lappalaisenkin mieli herkistyy. Kesäisin kaislikkoja hoitamaan tuodut lampaat ja kyyttölehmät tosin herättävät minussa vanhat porovarkaan vaistot, mutta tähän asti olen vielä saanut hillittyä hurjan luontoni.

Nyt on kuitenkin massiivinen sikainfluenssaepidemia tulossa ja näin työttömänä ollessani voin toteuttaa suunnitelmani eristäytyä muusta maailmasta koko talveksi. Sitä varten tarvitaan runsaat elintarvikevarastot ja tuolla niityllähän sitä on suorastaan tyrkyllä. Kevään tultua raju epidemia on saanut nuoret naiset ymmärtämään suvunjatkamisen tärkeyden ja silloin tarvitaan uuninpankolla levänneitä terveitä miehiä. Viimeisetkin maskuliinisuuden rippeensä kadottaneet suomalaiset pehmomiehet joutuvat toipumaan taudista pitkään, jos nyt toipuvat laisinkaan. Suomen vientiteollisuus on romahtanut miltei 40 %, joten kansantaloutemme ja vääristynyt kansamme ikärakenne ei yksinkertaisesti kestä vuotuisen kevätkiiman menetystä. Aionkin siis valmistautua ankarasti voimistellen keväällä odottavaan, lähes sotakorvauksien maksuun verrattavaan kansalliseen ponnistukseen. Ehkäpä minulle tarjotaan jopa vakituista kunnanvirkaa "tiedät kyllä itse mitä teet" -toimenkuvalla.

Tuon kävelyreitin varrella olevien saarten rannoilla ja parilla kelluvalla kevyenliikenteen sillalla on kesäisin paljon erimaalaisia kalastajia. Erityisesti venäläiset, virolaiset ja Aasian maiden kansalaiset ovat innokkaita onkimaan. Aasialaisia näkee paikalla perhekunnittain ja hehän taikovat makoisan aterian mistä tahansa kalasta. Yritän usein hakeutua näiden ulkolaisten juttusille ja kertoilen heille väkeviä tarinoita samoista vesistä saamistani metrin pituisista lohista. Tositarinoita. Joskus nämä kalanaiset ja kalamiehet nolostuvat pienten sirriensä kanssa, mutta silloin kehua retostan aasialaisten kulttuurien hienoutta ja ylistän Pekingin olympialaisia. Eikä venäläistenkään kanssa ole ollut ongelmia, kalastajat ovat samanhenkisiä kautta maailman. Viime sunnuntain hesarissa kehuttiin suomalaisten ja venäläisten hyviä naapurisopuja Puumalan seudulla ja omien kokemusteni perusteella se on helppo uskoa.

Pari päivää sitten kohtasin tuolla kävelyreitillä harvinaisen luonnonilmiön; vastaani pyöräili ilmeisesti jostain Nigerian seuduilta kotoisin oleva musta mies. Tajusin siinä samassa, etteihän Afrikassa ole minkäänlaista kevyenliikenteen kulttuuria. Vaikka maanosan alhaisen elintason, leppeän ilmaston ja huonon tiestön vuoksi luulisi polkupyörien, mopojen ja moottoripyörien olevan yleisimpiä kulkuneuvoja. Leijonakin pelkäisi luultavasti polkupyörällä sotkevaa mustaa miestä ja ainakin kerran rengasta puraistuaan päättelisi neekerin olevan yhtä sitkas ja pahanmakuinen. Siinä on taas kiinalaiselle sähköpolkupyörälle rajattomat markkinat, kunhan vielä kehittävät aurinkopaneeleilla toimivat latauslaitteet.