Meillä on töissä venäläinen timpuri, joka on kotoisin Moldovian pääkaupungista Kisinevistä. Eräällä Mustalle merelle suuntautuneella elämysmatkallani vierailin kyseisessä kaupungissa ja onpa minulla ollut myös lyhyehkö suhde kisineviläisen tumman seireenin kanssa. Onko maailma tosiaan näin pieni, vai olenko minä oletettua suurempi!
Olen monasti leikitellyt ajatuksella matkustaa Kiinaan samaa reittiä kuin Mannerheim aikoinaan, mutta hevosen sijaan käyttäisin kulkuneuvona taksia. Lämpöisen taksin ikkunasta on miellyttävämpää havainnoida ympäristöään kuin keikkuvan hevosen selästä, ja varsinkin jos tämä sattuu olemaan vikuri. Vikurihevosella jo sinänsäkin raskas matka olisi voinut olla Mannerheimille todella viheliäinen, mutta hankala se voi olla myös luonnevikaisen taksikuskin kanssa. Olisihan jumalattoman noloa tapella verissä päin taksirengin kanssa Ferganan solassa silkkitien varrella vuoristolaisten naureskellessa kallionkielekkeillään. Voisi ehkä olla viisainta ottaa naiskuski, tämän kanssa voisi epädemokraattisen asiakassuhteen syventää "laajennetuksi ystävyydeksi". Taksiliittohan jakaa vuoden taksiasiakas-palkintoa ja tuollaisen reissun jälkeen voisin olla vahvoilla.
Etniset, kulttuuriset, uskonnolliset ja kaikenlaiset säätyrajat ovat edelleenkin kiusallisen selkeästi esillä jokapäiväisessä elämässämme. Olen kuitenkin havainnut näiden rajojen olevan makuuhuoneen hämärässä yllättävänkin helposti ylitettävissä. Eikä minkään rodun tai uskonnon tarvitse olla alisteinen toiseen nähden, voidaan olla vuorotellen päällä!
Joitakin vuosia sitten olin "kulttuurinvaihtosuhteessa" eestiläiseen naiseen, jonka isä oli tsetseeni. Pohdimme tuolloin kulttuuriemme eroavaisuuksia ja miten näitä erikoispiirteitä voisi luovasti yhdistää. Lähinnä nousi esille edustamani pohjoisen nomadikansan tapa liikkua ja hänen kaukasialaisen heimonsa omintakeinen tapa ilmaista itseään. Poropommi voisi olla vääriin käsiin joutuessaan  esim.  Irakissa tuhoisa amerikkalaisille tukikohdille ja joukoille.

Neuvostoliiton hajottua kehittelin suunnitelmaa muuttaa Saarenmaalle asumaan vanhaan venäläiseen panssarivaunuun. Sellaisella vehkeellä olisi aina naapurisovun rakoillessa helppoa painottaa sanojaan tai sitten vain muuttaa muualle.