Rakennusalan työehtosopimusneuvottelut ovat loppusuoralla ja juuri äsken uutisissa kerrottiin sovittelijan jättäneen uuden sopimusehdotuksen. Tiedän siis vastauksen jo ennen kuin tämä postaukseni on valmiiksi väkerretty.


Monet rakentajat ovat varmasti jo kuppiloissa juhlimassa mahdollista yllätyslomaansa, joten huomenna työmailla lienee hiljaista vaikka lakko peruuntuisikin. Ulkomaalaiset eivät lakkoa noudata, mutta ainakin meidän työmaalla näiden siivoojien ja apumiesten hommat on äkkiä tehty. Rahaa palaa, mutta suma seisoo,


Nämä neuvottelut, ylityökiellot ja niiden rikkomiset ovat kuitenkin jo myrkyttäneet hengen monella työmaalla. Olin päivällä Rakennusliiton aktiivien kokoontumisessa kuuntelemassa puheenjohtaja Matti Harjuniemen tilannekatsausta ja siellä kuulin monenlaisia tarinoita eri työmailta. Jollain työmaalla oli muutaman liittoon kuulumattoman miehen ryhmä ilmoittanut mestarille kunnioittavansa Rakennusliiton lakkoa ja jäävänsä kotiin mahdollisen työtaistelun ajaksi. Pomon mulkku oli käskenyt miehiä keräämään välittömästi tavaransa ja häipymään koko työmaalta, tuli lakkoa tai ei.


Omaan toimintaanikin oli kiinnitetty sen verran huomiota, että Iso Pomo oli soitellut pikku pomolle ja meuhkannut: siitä virolaisten agiteeraamisesta on tultava heti loppu! Olisin varmasti saanut lopputilinkin, mutta se olisi tullut pääurakoitsijalle kalliiksi ja firman maine mennyt. On meinaan vielä tuo Suomen laki sentään voimassa, mutta näillä näkymillä ei enää kauan. Silti olen tehnyt periaatepäätöksen vaihtaa työmaata heti sopivan tilaisuuden tullessa. Ei tanssi susien kanssa.


Tällaisessa tilanteessa työmaan mulkerot paljastuvat, mutta samalla tavalla nousevat esiin myös jämptit solidaarisuusmiehet. Ja nämä jälkimmäiset ovat aina niitä, joita ilman talot eivät montusta nouse. Jos eivät pomot sitä vielä tiedä, niin eiköhän asia parin lakkoviikon aikana tule hyvin selväksi.