Espoossa 15- vuotiaat muslimitytöt (somalit?) olivat pahoinpidelleet saman ikäisen koulukaverinsa, koska tämän oli kerrottu syyllistyneen rasismiin. Tuossa jutussa huomionarvoista oli se, että oikeus asettui kuitenkin heti syytettyjen puolelle ja tuomitsi tapahtumapaikkana olleen koulun poissaolevana syylliseksi.

— Mitään syytä epäillä sitä, etteikö vastaajiin ole heidän kertomansa tavoin mahdollisesti kohdistunut asiatonta kommentointia, mihin ei mitä ilmeisimmin ole myöskään koulun toimesta puututtu riittävän vahvasti ja mihin vastaajat ovat osaltaan syystäkin turhautuneet, oikeus muotoili.

No millaista se somalien Suomessa kokema rasismi sitten on, siitähän on somalitaustainen Amal Osman jo kirjoitellut US- Puheenvuorossa:

-Olen kuullut valtavasti kokemuksia työpaikoista ja ylemmistä koulutuksista, että Suomessa syntyneet mamujen tai turvapaikan hakijoiden lapset yleensä törmäävät tähän mikroaggressioon. Heille sanotaan, että osaatpas hyvin suomea! Nämä karmivat mikroaggressiot on poistettava.

Somalit ovat tehneet jo lukuisia perättömiksi havaittuja ilmoituksia rasismista ja tuo Amal Osmanin juttu paljastaa, etteivät he yksinkertaisesti joudu kokemaan sitä rasismia Suomessa. Niin hyvin on meillä asiat: Hyvä suomalaiset!

Tuo espoolaisen koulun tapaus saa vain päättelemään monia asioita:

-Tuo pahoinpidelty tyttö joutuu vaihtamaan koulua.

-Tytön perhe muuttaa kokonaan toisaalle, koska nytkin tyttö hakattiin kauppareissulla.

-Syylliseksi todetun koulun opettajista moni saa aivan syystä tarpeekseen ja vaihtaa koulua.

-Tuosta koulusta kehittyy nopeasti varsinainen Vain meille kiva koulu, jossa opetustulokset ovat täysin ala- arvoiset.

Ruotsissa lopetettiin jo 20 vuotta nimitetty Paras koulukunta kilpailu, koska niin monessa koulussa opetustulokset (oppilaiden taso) ovat jo aivan ala- arvoisia. Ja kuten arvata saattaa, viimeisenä kunniamaininnan saanut Övertorneå sijaitsee kaukana Lapissa, missä BLM, Allahu akbar ja ruskeat ihmiset ovat vielä harvinaisuus.

No, mutta mikä se on sitten se Amal Osmanin mikroaggressio:

Reilut kymmenen vuotta sitten olin skannaamassa erästä tärkeää todistusta kirjastossa. Suuri tietokonehuone, missä parikymmentä konetta. Muuten tyhjä, mutta jälkeeni saapui neljä jotain 18- vuotiasta somalityttöä. He asettuivat kaksipuolisen pöydän toiselle puolelle minua vastapäätä, siis alle kahden metrin päähän.

Eihän siinä muuten mitään, mutta kun kirjasto oli menossa kiinni, minulla hankala tehtävä ja nämä tytöt pitivät valtavaa mekastusta (tahallaan?). Lopulta siis osoitin tytöille siinä vieressä seinällä roikkuvaa Hiljaisuus- kylttiä ja pyysin kohteliaasti heitä olemaan hiljempaa. Yksi tytöistä vastasi selvällä suomen kielellä:

-Mehän teemme täällä ihan mitä huvittaa ja sille sinä et voi yhtään mitään!

Tässä taas esimerkki siitä miten keskenään hyvin toimeentulevat suomalaiset ja venäläiset käsittelevät keskinäisiä asioitaan.