Sokea Kana lähetti haasteen ja ei kun vastaamaan. Tämä nyt on vähän lonkalta vetäisty, mutta en oikein jaksa muistaa kaikkia lukemiani kirjoja. Vanha ja laiska.


1. Mikä kirja itketti?
Ei nyt suoranaisesti itkettänyt, mutta Anatoli Pristavkinin kirja Yöpyi pilvi kultainen taitaa olla vaikuttavin lukemistani kirjoista.

2. Mikä nauratti?
Arto Paasilinnan kirjat ovat kevyesti hauskoja, niistä tulee aina hyvälle tuulelle. Rosa Liksomin päätin mainita jossain kohdassa ja tämä voisi olla sopivin.

3. Mikä oksetti?
Leon Uris, Elie Wiesel ja muut entiset keskitysleirivangit ovat kirjoittaneet realistisia kirjoja kokemuksistaan. Oksettavia, mutta silti ne olisi kaikkien luettava.

4. Mihin kirjan henkilöön samaistuit?
Arosuden Harry Halleriin, Raskolnikoviin, siltainsinööri Jaatiseen ja moniin muihin.

5. Minkä kirjan jätit kesken?
Olen aina tykännyt Jari Tervon huumorista ja hänen kolumninsa Iltasanomissa olivat hyviä, mutta jotenkin vain miehen kirjat ovat jääneet lukematta. Aloitin Ohranan lukemisen ja ymmärsin nopeasti miksi Tervoa pidetään Suomen hauskimpana miehenä. Kirjaa pidin hyvänä heti alusta lähtien, mutta sen ylimielinen jälkiviisaus Suomen historiasta tökki voimakkaasti. Kunnioitan ja ihailen talvisodan veteraaneja, mutta en kuitenkaan pidä siihen aikaan eri mieltä olleita roistoina. Monilta silloin rintamavelvollisuusiässä olleilta nuorilta miehiltä oli paikallinen opettaja tai papinpoika kansalaissodassa omakätisesti teloittanut isän, äidin, tai jonkun muun lähisukulaisen, joten ei sellaisten kanssa halua olla missään tekemisissä. Silloinkin ihmisillä oli olemassa monenlaista varmaa tietoa, kuten nykyäänkin.

6.  Minkä toivoisit jättäneesi kesken?
Puhdistusta en toivoisi jättäneeni kesken, mutta tässä on paras paikka osallistua Sofi Oksasen lyömäviikoille. Seuraavan kommentin kirjoitin Sokean Kanan blogiin jo 12.11.09, joten en kuitenkaan ole niin laumaeläin.
Luin viime talvena Sofi Oksasen Puhdistuksen, mutta se epäilytti melkoisesti. Miten yhdelle perheelle voivat sattua kaikki onnettomuudet; vähän sama kuin jos minä olisin mukana lento-onnettomuudessa, minuun iskisi salama kolmasti, jäisin junan alle ja vielä meteoriitti osuisi takaraivoon. Lisäksi puna-armeijaa voidaan syyttää monesta, mutta ei siellä nyt järjestelmällisesti lastenraiskausta harjoitettu.

Lukemalla kirjasta Verkon silmässä Sofin novellin Neiti Penetree ymmärtää, että kirjan kieroutuneet ihmissuhteet ja muut kinky- jutut ovat hänelle jotenkin kummallisen läheisiä. Ei niillä silti olisi tarvinnut Viron historiasta kertovaa romaania täyttää. Tämä ei ole kiinni hänen sukupuolestaan, pidän Anja Snellmania yhtenä maamme ”haavikkomaisimmista” henkilöistä tällä hetkellä. Sofin mielipiteitä Suomesta, tai muistakaan asioista en järin korkealle arvosta.



7. Minkä luit uudestaan?
Dostojevskin rikos ja rangaistus, Herman Hessen Arosusi, Steinbeckin Ystävyyden talo ja pitkä rivi muita opuksia on tullut luettua ainakin kahdesti.


8. Minkä luit, mutta et kehtaa kertoa (
paitsi nyt näin kahden kesken)?

Etsin joskus Tony Halmeen elämänkertaa, koska halusin tietää onko kyseessä tosiaankin niin pinnallinen ilmiö. Naapurin nelikymppinen insinöörinrouva kehui, oli tarkoitus arvioida samalla hänet. Nyt tiedän totuuden molemmista ja onneksi naapurikin on vaihtunut.

9. Mitä suosittelet?
Joni Skiftesvik, Anatoli Pristavkin, Isaac B.Singer, Nadine Gordimer, Andre Brink, Milan Kundera ja muut tsekkiläiset, joita en nyt muista.


10. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä?

Olen kahlannut läpi monia Leo Tolstoin tiiliskiven paksuisia kirjoja, mutta miksihän niistä pitäisi ylpeä olla.

Nelson Mandelan omaelämäkerrasta Pitkä tie vapauteen voisi varmaan ylpistelläkin. Kävin katsomassakin Nelsonia hänen vieraillessaan Helsingin työväentalolla. Mandela ja Gandhi ovat kaksistaan omassa sarjassaan, ei sinne oikein muita voi nostaa. Obamalla ei ole mitään mahdollisuuksia uhmata oman maansa valtapiirejä, vaikka halua varmasti onkin. Tuo Nobel- palkinto oli vielä täysin ansioton. Pohjoismaihin verrattuna en pidä Yhdysvaltoja kovinkaan demokraattisena valtiona.