En koskaan katsele musiikkiohjelmia televisiosta, mutta Ylen eilen esittämän Elämäni Biisi- sarjan Ukrainalle omistetun illan (1.5h) seurasin alusta loppuun. Lauantain ja Ukrainan kunniaksi annoin telkun loilotttaa kovalla ja vetelinkö itsekin "laila löi leilaa ja leila löi lailaa" sekaan, en tiijä! Tuo oli Yleltä hieno veto; niitä leikkauksia voidaan vielä harkita, jos kansan mielipiteitä aletaan kunnioittaa.

Ei minulla ole tietenkään mitään musiikkia vastaan, mutta huonon kuuloni takia joutuisin pitämään television ääntä kovalla ja se häiritsee naapureita. Autossa kuuntelen aina radiota ja nimenomaan Ylen kanavia.

Ukrainan kieli ei mielestäni kuulosta yhtään venäjältä, vaikka niiden sanotaan olevan hyvin lähellä toisiaan.

Minulla oli aikoinaan naapurina venäläinen pariskunta, joiden kanssa olin paljon tekemisissä. Miehen kanssa kävin usein veneilemässä minun veneelläni, vierailimme toistemme luona ja muuta sellaista pientä.

He katsoivat Ukrainan satelliittikanavaa, koska eivät olleet saaneet viritettyä Venäjän sellaisia. He kertoivat myös ymmärtävänsä ukrainaa ihan riittävästi. Toivottavasti mahdollisimman monet Suomessa asuvat venäläiset ovat tänään samassa tilanteessa televisioidensa kanssa.