Olen aina ihmetellyt suomalaisen vaalijärjestelmän kykyä tuottaa Arkadianmäelle kaiken maailman missejä, urheilijoita ja muita pintaliitäjiä, joista sitten puolueet iltapäivälehtien painostuksesta nimittävät kyvyttömiä ministereitä. Raimo Sailaksen kaltaiset virkamiehet ovat tietysti tyytyväisiä saadessaan aina enemmän valtaa, mutta demokratia on tästä sirkustouhusta jo luvattoman kaukana.
Suvi Lindenin ilmoituksesta ryhtyä määräämättömäksi ajaksi hoitamaan ministerin postia etätyönä tulee jo prinsessa Diana mieleen. Ministerin mahtavaa palkkaakinhan perustellaan valtavalla määrällä vastuullista työtä ja kokoaikaista edustamista. Mikäli ministeri Suvi Lindenin tapaan antaa ymmärtää olevansa ministerin hommistaan niin pihalla, ettei edes hänen läsnäoloaan ministeriössä kaivata, niin on aika vetää tästä tiettyjä johtopäätöksiä.
Osmo Soininvaara puhuu poliitikkojen "pensastumisesta", mutta myös termiä "prinsessoituminen" voisi joissakin tapauksissa käyttää. Ruotsissa ja monissa muissa Euroopan demokratioissa parlamenttivaaleissa äänestetään listoja, joissa ehdokkaat on asetettu paremmuusjärjestykseen puolueen sisäisessä äänestyksessä. Ruotsissa en ole huomannut kenenkään tätä järjestelmää arvostelevan, mutta ei siellä taas valtiopäiville pääsyynkään riitä raskaana olevan kissan pelastaminen puusta, tai politiikan napamiesten kanssa sängyssä peuhaaminen. Julkimoissa on tietysti positiivisia poikkeuksiakin, kuten tämä rakkauden apostoli Tommy Taberman. Uutisvuoto menetti paljon hänen lähdössään, mutta miehen universaali äly ja Ilkka Taipalemainen humanismi on meille suomalaisille hyödyksi myös Eduskunnassa.