Hallituksen kaatumisesta on jo kolme viikkoa, mutta rahoja ei ole vieläkään näkynyt, huusi tuohtunut tunisialainen pakolaismies Italialaiseen satamaan  saavuttuaan. Pohjois- Afrikasta on mahdollisesti tulossa suuria määriä pakolaisia Eurooppaan ja meille Suomeenkin, joten kannattaa hieman miettiä tätä asiaa.


Libyassa on 6,5 miljoonaa asukasta, ilmainen terveydenhuolto ja koulutus, sekä tuettu asuminen. Suurin osa kansasta on valtion palkkalistoilla, siirtotyöläisiä on maassa 2 miljoonaa, mutta omien kansalaisten työttömyys silti 30 %. Öljyteollisuus tietysti vaatii jonkin verran ulkomaalaisia eksperttejä, mutta muuten nuo tilastot eivät ole oikein järkeenkäypiä.


Jotenkin näistä luvuista voisi aavistella  tulevaisuuden Suomea, paitsi että meiltä puuttuvat vain nämä maailman suurimmat öljyvarat.


Libyassa on ilmeisesti jonkinlainen kansalaispalkkajärjestelmä ja raskaat ja likaiset työt teetetään alipalkatuilla ja ilman mitään oikeuksia olevilla siirtotyöläisillä. Samanlainen moderni orjayhteiskunta toimii kaikissa öljyllä rikastuneissa arabimaissa ja Nokialla vaurastuneessa Espoossa.


Voitaisiinko kuvitella Libyan Saharaan järvi, joka olisi kolmannes Suomen pinta- alasta ja joka olisi kilometrin syvyinen. Eikä tarvitse edes kuvitella, sillä siellä todellakin on sellaisia vesivarastoja, mutta syvällä maan alla. Uusiutuvaa magiaa vettä, ei kun vaan pumppaamaan. 



Ja paljon on jo tehtykin: 3600 kilometriä pää- ja syöttöputkistoa, 1350 porakaivoa ja valtavia vesisäiliöitä. Tämä maailman kaikkien aikojen suurin vesihanke on maksanut jo satoja miljardeja dollareita ja nyt ollaan vielä alkuvaiheessa. Siellä olisi työtä ja maata viljellä, mutta kun sitä rahaa pitää saada heti taskuun. 

 

Tunnen kuitenkin jonkinlaista sielunveljeyttä Gaddafin kanssa: tämä beduiinisyntyinen mies käveli koko nuoruutensa tulikuumassa erämaassa siksakkia vuohen perässä ja samalla tavalla porohommissa aloittelin itsekin. Arabien käyttämät riekonjälkiaakkoset voisivat myös viitata jonnekin Lappiin, paimentolaiskansoillahan oli aikoinaan paljonkin keskinäistä yhteydenpitoa.


Myös Egyptissä on jättimäisiä hankkeita hyödyntää Niilin vettä. Maailman suurimmista joista vain harva laskee enää vetensä mereen, koska tuo vesi käytetään jo matkalla maatalouden, teollisuuden ja kotitalouksien tarpeisiin. Ja hyvä niin, sillä juuri merenpinnan nousullahan meitä koko ajan pelotellaan. 


Näissä kuohuvissa arabimaissa ei suostuta edes keskustelemaan syntyvyydensäännöstelystä ja jälki on sen mukaista. Vielä 1960- luvulla Egyptin elintaso oli samaa tasoa kuin Etelä- Koreassa, mutta sen jälkeen maan väestömäärä on kaksinkertaistunut, kun taas Niilin valtavia vesivarantoja hyödynnetään edelleenkin samaan tapaan kuin faaraoiden aikaan.