Olen nyt viikon verran apumiehen kanssa pystyttänyt työmaan ympärille varikolla korjaamiamme aitaelementtejä. Leveä liukuportti rekoille ja pienempi pyöriväinen portti ihmistä varten kuuluivat suunnitelmaan.

Pomot ja työnantaja ovat monivuotisia tuttuja, joten homma on yksinkertaista ja selkeää. Sain lisäksi firman pakettimersun omia työmatkojani ja työmaan satunnaisia pienempiä ajoja varten, joten tunnen olevani vahvoilla pahaa maailmaa vastaan.

Työmaamme sijaitsee aivan sataman kyljessä, joten hiljaisempina aikoina voin aamulla kiivetä  Tallinnan laivaan ja palata iltapäivällä takaisin.Sitten kävelen vain tärkeän näköisenä ja reippain askelin työmaan poikki, jotta pomot varmasti huomaavat läsnäoloni. Täytyy vain muistaa vaihtaa noille Viron reissuille kuuluva poronsarvihattu rakennustyöläisen visiirein ja kuulosuojaimin varustettuun kypärään ennen tuota taktista vilahdusta.

Meri on tosiaan vain muutaman kymmenen metrin päässä työmaasta ja räjäytysten edistyessä on yhä enemmän merivettä alkanut ilmestyä montun pohjalle. Ehdotin pomolle jo soutuveneen tilaamista työmaalle, mutta ei ollut kuulevinaankaan. Olemme myös apumiehen kanssa suunnitelleet jättimäistä lohikatiskaa, jonka voisimme aina aamuisin nosturilla kokea.

Tänään teimme suunnitelman maanantaisesta sähköjen vedosta työmaalle viereisestä Helsingin kaupungin kiinteistöstä. Vartissa saatiin sovittua kaivinkoneen, timanttisahurin, sähköasentajien, kirvesmiehen ja apumiehen saapuminen paikalle kello seitsemän, mutta Helsingin kaupunkia edustava jonkinlainen talonmies olikin jo tarkemmin puhuteltava. Tämä keski- ikäinen mies käyttäytyi valitettavan tyypilliseen suomalaisen kuntavirkamiehen tapaan, eikä loputtomista maanitteluista huolimatta. suostunut antamaan selkeää lupausta ovien avaamisesta. Huomasin suonen sykkivän työmaapäällikön otsalla, mutta äänen korottaminen olisi saanut miehen vain säntäämään sairauslomalle ja meille kaikille olisi napsahtanut syytteet työpaikkakiusaamisesta.