Ensi vuonna 100 vuotta täyttävän sukulaiseni lapsuudessa Suomi kuului Venäjään, Helsingin hallintoherrat puhuivat ranskaa ja porvaristo puhui ruotsia. 

 

Nyt hallintoherrat puhuvat taas ranskaa, porvaristo edelleenkin ruotsia, mutta Venäjän sijasta kuulumme Eurostoliittoon, jonka pääkaupunki Rysselissä päätetään Suomen asioista.

 

Massiiviset urheilusaavutuksemmekin ovat paljastuneet huijaamalla saaduiksi. Joku hölmö on tehnyt siitä vielä kirjankin, aivan kuin se nyt ketään kiinnostaisi.

 

Olihan meillä tietysti tämä Mannerheim, jonka johdolla käymämme sankarilliset sodat yhdistivät kansaa. Tavalla tai toisella: jos ei otettu keskenään yhteen, niin sitten mentiin yhdessä muita vastaan. Mannerheimkin oli tosin ruotsinkielinen Venäjän  armeijan upseeri, joka ei koskaan oppinut kunnolla suomea.

 

Monien vuosien ajan suunniteltiin elokuvaa Mannerheimista ja kansa odotti siitä valtaisaa spektaakkelia. Rahoitusta etsittiin kaikkialta, myytiin mitalia ja etsittiin näyttelijöitä.

 

Sitten verovaroilla pyörivä Yleisradio menee ja kuvaa kaikessa hiljaisuudessa Afrikassa Mannerheim- filmin, jonka pääosan esittäjät ovat mustia afrikkalaisia. Kyseessä on vielä rakkauselokuva valkoisesta miehestä, jonka elämässä perhe ei näytellyt minkäänlaista roolia. Varmaan muslimiakin suunniteltiin pääosaan, mutta olisiko tullut liikaa Mohammedin elämänkertaa muistuttava ja taas melllakoitiin.Nyt tehtiin Mannerheimista jo vaimonpieksäjäkin

 

Yle voisi samalla konseptilla kuvata Lapissa elokuvan Nelson Mandelasta: siinä pääosaa esittää Jorma Uotinen ja elokuvassa Mandela saa Enontekiön käräjillä viiden vuoden vankeustuomion porovarkauksista. Elokuvan ensi- ilta pidetään Sowetossa ja koko kuvausryhmä määrätään paikalle edustamaan Ylen vapaamielistä linjaa.

 

Kotikylässäni Lapissa kuvattiin muuten aikoinaan erästä Pirkko Saision kirjoittamaa elokuvaa ja  yleläisten juopottelua ja pornoilua ihmeteltiin vielä pitkään jälkeenpäinkin. Onhan se tietysti hauskempi filmata Lapissa ja Afrikassa, kun vaimot ja muut puolisot ei ole näkemässä.

 

Helsingin herrat ja kulttuuriväki ovat nyt yhtä kaukana tavallisesta kansasta kuin 100 vuotta sitten. Oulun seudulla asunutta Pentti Haanpäätä ei milloinkaan hyväksytty Helsingin kylttyyripiireissä, mutta mieshän onkin kansalliskirjailija.

 

Koko tämän vuoden Suomessa on sanottu irti ja lomautettu porukkaa. Eilen Ajankohtaisella kakkosella tuli pätkä Oulusta, missä myös tuhannet nokialaiset menettivät työnsä. Siellä oli kuitenkin aloitettu monenlaista yhteistyötä erilaisten osaajien kesken ja kymmenittäin uusia innovatiivisia yrityksiä oli jo perustettu. Ilmapiiri oli innostunutta ja osittain Nokiankin perintönä alueelle on keskittynyt valtava määrä huippuosaamista. Kalottialueelle investoidaan aivan lähivuosina 100 miljardia euroa ja kaikenlaiselle uudelle tekniikalle on kysyntää.

 

Mitä tästä opimme: suomalaisilla on kuitenkin vielä toivoa, vaikka Helsingin herrat ja kieroutuneet kulttuuripiirit tekevät kaiken mahdollisen oman kansansa nitistämiseksi. Aina jostain suunnasta orjuutetun Suomen kansan itsetunto on samaa tasoa kuin Australian aboriginaaleilla ja 10 vuoden kuluttua Kataisen hallitus sotkee masennuslääkkeet jo vesijohtoveteen. Sellaiseen kemialliseen joukkolobotomiaan ei mikään hallitus ole vielä keksinytkään ryhtyä, joten sen vuoksi sitä ei ole kielletty.