Joitakin vuosia sitten palailin töistä kotiin ja kuuntelin autoradiosta Suomen raiskauksista tutkimuksen tehneen naisen haastattelua.

-Pahimmassa vaaravyöhykkeessä ovat ulkomaalaiset miehet, lausui hän.

-Jumalauta, raiskataanko Suomessa ulkomaalaisia miehiä, parkaisin ääneen.

Ei tietenkään, mutta akateemisen tutkijan mukaan nämä olivat pahimmassa vaarassa ajautua raiskaamaan. Sanatarkasti noin meni se keskustelu ja se kuvaa hyvin suomalaisten naisten lapsellista ja vähä- älyistä suhtautumista muslimeihin. Nimenomaan muslimeihin, koska virolaiset, venäläiset, etc. eivät saa meillä mitään diplomaattisuojaa, eivätkä he sitä vaadikaan.

Tänään uutisoitiin taas Espoon Matinkylässä tapahtuneesta vakavasta pahoinpitelystä, jossa iso nuorisojoukko pahoinpiteli miehen. Poliisi kertoo vain tekijöiden takkien ja housujen värit, koska naamat ovat mitä ilmeisimmin olleet BLM ja allahu akbar! Poliisihan kertoo aina, jos tekijät ovat kantasuomalaisia.

Minua häiritsee vakavasti tuo jatkuva höpötys kymmenistä tuhansista ulkomaalaisista, joita tarvitaan välittömästi Suomeen työvoimapulaa paikkaamaan. Huippuosaajia tarvitaankin, se on aivan päivänselvää.

Suomessa on kuitenkin virallisesti todettu maassa olevan jo 90. 000 syrjäytynyttä nuorta miestä, joista varsinkaan naishallitus ei puhu mitään.

Saksassa yli 60% työntekijöistä on saanut ammatin ja työpaikan oppisopimuksen kautta, mutta meillä ei edes puhuta mitään vastaavan mallin kokeilemisesta. US- Puheenvuorossa Ari Alsio kirjoitti tämän johtuvan siitä, että aikoinaan Suomen oppisopimusmalli luotiin kaikkien etujärjestöjen yhteistyönä ja se on liian vaikea paketti avata.

Tälläkin hetkellä Suomessa on varmasti kymmeniä tuhansia nuoria jopa vuosien työllisyys- ja oppisopimuskoulutuksessa, mutta he kaikki ja heidän opettajansa tietävät, että vain ani harvat heistä saavat sen leikkikoulutuksen jälkeen töitä. Ehkä 10% saa töitä, kun se Saksan mallissa on 60%.

Tuota Saksan mallia luulisi kannattavan kokeilla vaikkapa ravintola- ja rakennusaloilla. Esimerkiksi kirvesmiehen ammatti käsittää monien eri työvaiheiden erikoisosaajia, eikä siellä tarvita mitään yleismiehiä. Laudoitus-, väliseinä-, vesikatto-, etc. sisustuskirvesmiehet kiertävät työmaalta toiselle tekemässä erikoisosaamiseensa liittyviä töitä.

Minä voin aivan satavarmasti sanoa, että Suomeen rakennustöihin tulevista ulkomaalaisista yli puolella (yli 50%) ei ole mitään työkokemusta tai koulutusta rakennusalalle. Minä olen sen omin silmin nähnyt tuhansissa miehissä ja minä tiijän!

Otetaan tuo Saksan malli Suomen rakennusalalle ja minä lupaan henkilökohtaisesti, että jo kahdessa vuodessa sillä saadaan 32. 000 uutta työllistä. Siis tuplasti sen, mitä Li Andersson lupasi 45 vuodessa. Ja joka Anderssonin lupaus on naurettavinta mitä Suomessa on koskaan kuultu, mutta läpi meni vaan sekin.