Herrasmiehenä Pekka Haavisto panttasi viimeiseen asti vihreiden puheenjohtajakisan ehdokkuuttaan, koska hän halusi antaa Emma Karille tilaisuuden nousta vihreiden johtoon. Tämä kuitenkin kieltäytyi ja jo suurempiin kansainvälisiin tehtäviin keskittynyt Haavisto joutuu nyt korjaamaan Touko Aallon jättämän sotkun.

Maria Ohisalo ja Emma Kari eivät uskaltaneet ottaa riskiä: he olivat jo hävinneet B- sarjan poliitikoksi osoittautuneelle Aallolle, joten eivät he olisi myöskään pärjänneet Orvon, Sipilän, Rinteen etc kanssa vaaliväittelyissä. Vihreät on lähes varmasti seuraavassa hallituksessa ja silloin ainakin toinen näistä naisista on ministeri, mahdollisesti molemmat.

Nyt on sitten lehdissä se tavallinen kitinä naisten syrjinnästä vihreissä, vaikka Ohisalon ja Karin kohdalla kyse on vain rintamakarkuruudesta ja häikäilemättömästä pelin politiikasta.

Jutta Urpilainen valittiin demareiden puheenjohtajaksi ja sitten myös valtiovarainministeriksi. Hän kuitenkin mokasi ja joutui Rinteen syrjäyttämäksi. Tämän jälkeen Urpilainen ei ole sanallakaan syyttänyt ketään sorrostaan naisena ja vetäytyi eduskunnassakin puolueensa takariviin. Jo viime pressan vaaleissa Urpilaista pyydettiin ehdokkaaksi ja ainakin seuraavissa vaaleissa hän tulee olemaan todella kova sana mahdollisesti ehdokkaaksi asettuessaan. Minun kaltaiseni heteromiehetkin tulevat kilvan äänestämään tätä todellista tasa- arvoa ajavaa naista.

Vihreät haluaa armeijan kutsunnat koskemaan myös naisia, mutta he eivät halua naisille pakollista ase- tai siviilipalvelusta!!! Se on sitä feminismi-jihadia ja naisten tasa- arvoa kaun(h)eimmillaan. Noiden kutsuntojen jälkeen kun vihreät naiset voisivat oman suttuisen logiikkansa mukaan katsoa suorittaneensa kansalaisvelvollisuutensa.