Pian on sitten eduskunnassa edessä se suuri äänestys viime vaaleissa 42589 ääntä saaneen valtiovarainministeri Riikka Purran luottamuksesta. Kansan äänistä on kuitenkin hylätty jo yli 600. 000, joten nyt se Riikan luottamus ratkaistaan lehdistön äänillä.

Kysymyshän on rasismista, jonka kaikkein pirullisin muoto on mikroaggressio. Siinä kun alkusuomalainen kehuu maahanmuuttajaa, mutta vuosien palkallisen kotoutuksen saaneena tämä ymmärtää heti kyseessä olevan järkyttävä ihmisoikeusloukkaus.

Kerronkin siis asiaan liittyvän omakohtaisen kokemukseni, jossa lukija voi nähdä  rasismia, röyhkeyttä, nöyrtymistä ja sananvapautta ihan missä kohtaa se nyt vain parhaiten rimmaa hänen omien mielipiteidensä kanssa. Joku voi nähdä siinä jopa miten malka otetaan pois omasta silmästä, katkaistaan keskeltä ja työnnetään ne pätkät toisen molempiin silmiin.

Kymmenkunta vuotta sitten olin rakentamassa laituria K: n kaupungissa (L`Espoo, suom. huom.) sijaitsevan saaren rannalla. Uuden ökytalon nurmikkoiselle rannalle oli nosturilla heivattu  teräsrakenteinen, yli kymmenen metriä pitkä ponttoonilaituri, johon rakentelin puukannet ja kaikki muut  puuosat.

Oli hellepäivä ja olin pensasaitojen suojaamalla isolla pihalla yksinäni, joten työskentelin ilman paitaa ja vain shortsit jalassa.

Jossain vaiheessa huomasin pihalle ilmestyneen keski- ikäisen naisen, joka lähestyi työpistettäni. Tummahipiäinen, huivi tiukasti päässään ja pitkään kaapuun pukeutunut. Vaatetus siis helteestä huolimatta kuin suomalaisilla naisilla 20 asteen pakkasella. 

Ajattelin heti naisen olevan ulkomaalainen, mistä ajattelurikoksesta saa nykyisin ilmeisesti jo roimat sakot! Päättelin myös vaatetuksesta naisen olevan muslimi ja siitähän tulisi nykyisin jo toiset sakot! Vetäisin kuitenkin kohteliaisuudesta T- paidan päälleni, mutta en silloin vielä osannut polvistua.

Kohteliaiden tervehdysten jälkeen kävimme pitkään ystävällistä keskustelua säästä, meren kauneudesta ja kesästäkin vähäsen. Sujuvaa suomea hieman murtaen puhunut nainen kertoi olevansa alun perin malesialainen, mutta asuneensa Suomessa jo kymmeniä vuosia ja opiskelleensa täällä yliopistossa.

Yllättäen ja pyytämättä alkoi tuo nainen kuitenkin voimakkain sanoin haukkua Suomen nuorisoa. Hän pauhasi suomalaisten nuorten olevan patalaiskoja, jotka eivät mene töihin, eivätkä opiskele, vaan makaavat kotonaan sosiaalitukia nauttien. Hänen mielestään maahanmuuttajat joutuvat Suomessa tekemään kaikki työt ja hoitamaan suomalaiset vanhuksetkin. Erikseen keksi hän mainita vielä tietävänsä vanhainkodin, jossa nimenomaan somalit toimivat hoitajina.

En tietysti vastannut sanallakaan tuollaisiin väitteisiin, mutta sisimmässäni tunsin voimakasta ihmetystä tämän ilmeisesti tynnyrissä kasvaneen naisen mielipiteistä. Hetken ajattelin kyllä vetää shortsit nilkkoihini ja laulaa: Vielä on kesää jäljellä, kaikki naimaan pääsevät! Käsitin kuitenkin sellaisen olevan hyvin sopimatonta, joten otin siinä vain porakonetta käsiini ja annoin naisen ymmärtää mehuhetken olevan päättynyt.