Viime perjantaina viisivuotinen työmaani päättyi ja oli aika suunnistaa kohti uusia haasteita. Minulle piti olla selvä paikka tuossa naapurityömaalla, mutta niin ei yllättäen ollutkaan. Pomo selvitteli kaikkien alueen työmaiden miestarvetta ja saatuaan vastauksina vain epäselvää muminaa ilmoitti ottavansa minut töihin Tehtaaseen.

Mieleeni tulvahtivat heti Finlaysonin verkatehtaalta näkemäni filminpätkät, joissa sutjakat nuoret naiset valkoisissa hameissaan häärivät kangaskasojen keskellä ja aina välillä pyyhkäisivät pois otsalleen valuvan kultaisen hiussuortuvan. Sieluni silmillä näin itseni kävelevän ryhdikkäänä sinisessä takissa käytävällä ja välillä pysähtyvän lähemmin tarkastelemaan jollekin työpisteelle. "Sonja-neiti teke oikke hyvä työ, minä kertoa tämä tehdas- direktööri ". Illalla odottaisin portilla suklaarasia kainalossa ja Sonja-neidin saapuessa olisin kärppänä hänelle elokuviin lähtöä ehdottelemassa. Tunnelmallisen elokuvaillan jälkeen saattaisin herrasmiehenä neitokaisen kotiinsa ja hän pyytäisi ujosti minua tulemaan sisään kahvikupposelle. Kahvit ryypättyämme harrastaisimme sitten reipasta seksiä 30-luvun tyyliin, missä mies päättää asennot ja keuhkotaudin runtelema mummo yskii vihaisesti ohuen sermin takana.

En ehtinyt tuon pidemmälle romanttisissa kuvitelmissani, kun pomo ilmoittikin kyseessä olevan tänä kesänä Sipooseen valmistuneen modernin talotehtaan. Siellä ei olisi laumoittain liehakointia odottavia nuoria naisia vaan siellä raavaat miehet rakentavat taloja loppuun asti valmiiksi ja ne kuljetetaan rekalla ostajan tontille.

Tänä aamuna minä sitten matkasinkin tuolle uudelle työmaalle ja olihan siellä halli täynnä talonpuolikkaita. Oli tullut iso tilaus kaksikerroksisista taloista, joiden ylä- ja alakerrat kuljetetaan erikseen tilaajalle. Tontilla ne nostetaan päällekkäin ja muutaman päivän kestävien liitostöiden jälkeen asukkaat voivat muuttaa sisään. Tällaisissa hallin sisällä rakennetuissa taloissa koko maailmalle allergisen naisopettajankin nenä joutuu tiukille hometta etsiessään.

Aamupäivän väsäsin yläkerran puuportaan runkoa, mutta ruokatunnilla edellisen työmaani vastaava mestari soitteli ja kysyi olisinko halukas palaamaan takaisin kauppakeskuksen työmaalle. Nuo toimistotornithan olivat jo valmiita, mutta toisen pään viihdekeskuksessa olisi hommia. Suostuin välittömästi.

Tosin myöhemmin muistin hallituksen sotien jälkeen tekemän päätöksen, ettei Sipoon kaltaisiin ruotsinkielisiin kuntiin asuteta karjalaisia tai muita evakkoja. Olisiko tämä päätös edelleenkin voimassa meidän lappalaisten kohdalla ja koskien kaikenlaista oleskelua alueella !?!