Saleh Shirkhani on Iranin kurdi ja tullut 18 vuotta sitten kiintiöpakolaisena Suomeen. Hän ajaa taksia pääkaupunkiseudulla. Jokin aika sitten hän oli löytänyt autonsa istuintaskusta 800 euroa, jotka ilmeisesti humalainen asiakas oli sinne työntänyt. Luullut taskua tietysti omakseen, eikä ollut myöhemminkään osannut noita rahoja mistään kysellä. Shirkhani oli tehnyt asianmukaiset ilmoitukset taksikeskukseen ja poliisille, jotka olivat ilmoittaneet etteivät rahat ole löytötavaraa.

Niinpä Saleh päätti lahjoittaa rahat Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Hän ei omista taksiaan, vaan ajaa ns. renkinä isännän autoa. Eräs tuttu taksirenki on minulle kertoillut heidän hyvin usein naurettavan pieniksi jäävistä ansioistaan, joten tämä nostaa kiintiöpakolaisemme teon arvoa vielä entisestäänkin. Hänellähän olisi ollut niin moraalinen kuin juridinenkin oikeus pitää nuo rahat itse. Jättikö herrasmiehenä vielä kertomatta, että tästä laupeudentyöstä vaimolleen mainittuaan tuli välittömästi paistinpannusta päähän. Kahden lapsen perheessä kun olisi ollut niillekin rahoille käyttöä.

Jossain urheiluohjelmassa eräs valmentaja kertoi pääkaupunkiseudulla pelanneesta somalijuniorien jalkapallojoukkueesta, joka oli aivan ylivoimainen omassa sarjassaan. Hänen ihmeekseen nämä nuoret eivät kuitenkaan koskaan siirtyneet pelaamaan liigajoukkueisiin.

Maailman parhaista jalkapalloilijoista yhä useammat ovat mustia afrikkalaisia. Heillä näyttää olevan se touhu geeneissään. Ruotsin jalkapallon menestys on pitkälti Zlatan Ibrahimovitshin varassa ja onhan näitä kosovolaisia Suomenkin maajoukkueessa. Kuten myös venäläisiä. Mikäpä olisi parempaa mainosta monikulttuuriselle Suomelle, kuin vielä parin somalin saaminen maajoukkueeseen. Ammattijalkapalloilu on niin rahakasta touhua, että siihen kannattaa jo jonkin verran satsatakin. Pelkästään persjalkaisista kantakirjasuomalaisista koostuvalla joukkueella emme ikipäivinä tule pääsemään jalkapallon MM- kisoihin.