Tämä lyhyt kertomus on aikalaiskuvaus vuodelta 1945 Haaparannalta, Suomen ja Ruotsin rajalta. Lapin sota on kiivaimmillaan ja Torniossa taistellaan verisesti. Ruotsin puolella paikallinen lottayhdistys ja armeija valmistautuvat ottamaan vastaan Suomesta tulevia pakolaisia. Tarinaan on ympätty nykypäivän käytännöt, sekä moraali- ja suvaitsevaisuuuskäsitykset perspektiiviä antamaan. Suomennos Bi Andersson.

- Carina ja Berit, nyt Suomesta alkaa jo tulla pakolaisia! Oletteko valmiita?

-  Fy fan alltså! Onko paljon, ja onko pieniä lapsia mukana?

- Paljon on, sata ainakin on jo sillalla. Ei ole lapsia, vaan suomalaisia ja saksalaisia sotilaita ovat. Mutta onhan varsinkin saksalaisissa paljon lapsisotilaita, joten sen mukaan!

- Oj, kauheeta! Meillä on tuossa Habarandan tyttölyseo valmiina, jo vain ainaski. Sinne tuli juuri 40 tyttöä Luulajasta auttamaan ja maitoa ja pullaa on valmiina. Siellä löytyy lämmintä kättä ja märkää  turvallista syliä kaikille.

Tänä aamuna maikkarin uutisissa oli juttu irakilaisesta miehestä, joka oli saapunut Suomeen vuoden 2015 babyboomissa. Tämä mies oli itse kertonut migrille olevansa entinen sotilas ja hän oli saanut jo kolme kielteistä päätöstä.

Nyt hän oli töissä jonkun ravintolan keittiössä ja hänelle yritettiin saada työperusteista oleskelulupaa. Mies oli melkoinen roikale olemukseltaan ja naamaltaan. Hänen armeijansa oli ilmeisesti hävinnyt sodan, vai olisko roikale vain muuten lähtenyt hakemaan ilmaista ylläpitoa loppuelämäkseen.

En viitsi enempää kommentoida ja ei taida tarvitakaan.