HS: Pakolaiset työllistyvät Ruotsissa nopeammin kuin koskaan: 2010-luvulla aika on käytännössä puolittunut. Vielä vuonna 2007 pakolaisen keskimääräinen työllistymisaika oli Ruotsissa lähes yhdeksän vuotta.

No onhan sekin jotain, jos noin kammottavista lukemista on petrattu. Tosin Moderaattinuorten ( Kokoomus) kirjoittaa: On katastrofi, että vain viisi prosenttia ( 5% ) uusista tulijoista sijoittuu työmarkkinoille.

Vuonna 2017 Ruotsi käytti 1.9 miljardia euroa palkkatukeen. Valtavalla rahalla saatiin tosin vakituisiakin työpaikkoja, mutta eräässäkin Löhveenin suursatsauksessa yhden työpaikan hinnaksi tuli keskimäärin 2 miljoonaa euroa! Sitä samaa työllistämiskikkaa yrittää nyt myös Marinin hallitus työministeri Tuula Haataisen johdolla. Mutta onko hänellä käytössään 950 miljoonaa euroa tähän projektiin?

Nykyisen hallituksen koostumuksen tuntien he edistänevät ihmisten palkkaamista kaikenlaisiin jonninjoutaviin tehtäviin julkiselle sektorille. Tämänkin Espoon kahdessa suurkirjastossa on työntekijöitä enemmän kuin niiden rakennusaikana. Kumman luulette olevan helpompaa: rakentaa kirjastotalo pala palalta, vai pyörittää itsepalvelukirjastoa!

Nykyisin kirjastoissa on tosin suuret nuorisotilat, missä olen usein nähnyt 2- 4 maahanmuuttajataustaisen nuoriso- ohjaajan pelaavan pingistä tai biljardia 5- 10 nuoren kanssa.

Eikä se ole pelkästään mamut, olin itsekin 10 kk tukityöllistettynä 90- luvun suuren laman aikaan. Espoo palkkasi meitä kuusi kirvesmiestä korjaamaan kaupungin venelaitureita ja saarissa olevia rakennelmia. Työaika alkoi 07.00 ja silloin piti olla eräässä venesatamassa sijaitsevassa tukikohdassa. Sitten istuttiin ja juotiin kahvia kello 08. 00 asti ja sen jälkeen lähdettiin hitaasti töihin. Me kuusi ja kymmenkunta kaupungin vakituista miestä. Joka Jumalan päivä tämä sama touhu ja luultavasti vieläkin.

Minulla oli kuitenkin tuuria, koska kokeneena veneilijänä ja saariston tuntevana sain heti ensimmäisellä viikolla oman veneen ja mukavan apumiehen käyttööni. Sen jälkeen kiertelimme koko kesän veneellä Espoon saaristoa n. 10 kilometrin säteellä. Valoimme ja korjasimme kolme metriä pitkiä betonisia grillilaitoksia ja kaikenlaisia puurakenteita mitä löytyi. Veimme työkalut omalla vähäpaatilla ja suurempi isopaatti toi betonisäkit, puutavaran ja muut.

Meillä oli tukikohdasta muutama sata metriä veneelle. Eräänä aamuna huomasin vasta veneellä jonkin tärkeän työkalun unohtuneen ja lähdin kiireellä katsomaan, josko joku pomo olisi vielä paikalla. Silloin huomasin kovalla tohinalla omiin töihinsä lähteneiden kaupungin vakituisten miesten palanneen takaisin tukikohtaan ja muutamat olivat jo puoliunessa tukikohdan sohvilla.

Noin ei taatusti ole julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla ( terveydenhoito, koulutus, päivähoito, etc ), missä lapset, potilaat ja muut asiakkaat määräävät työtahdin.

Skanska on nyt ruvennut elvyttämään rakennusalalla mestari- kisälli- perinnettä ja sitä pidän äärimmäisen hienona asiana. Sinne pitäisi laittaa sitä palkkatukea, koska halpatyövoima ja ikääntyminen ovat vieneet suomalaiset rakentajat paremmille metsästysmaille. Siis paremmin palkattuihin ja kevyempiin töihin, tai sitten ihan Tuonelan virran taa.

Saksassa jo yli 60 % ihmisistä saa ammatin ja työpaikan hyvin joustavan oppisopimuskoulutuksen avulla, mutta jostain syystä sen järjestelmän kopioimisesta edes osittain ei keskustella Suomessa?